Studio55.fi kysyi hiljattain lukijoiltaan, mistä asioista heidän perheissään vaietaan. Mukana oli muun muassa salasuhteita sekä mielenterveys- ja päihdeongelmia.
Isäni biseksuaalisuus paljastui vasta 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Ja siskoni raiskattiin 8-vuotiaana, se tuli julki, kun sisko meni keskussairaalaan leikkaukseen ja vanhat paperit haettiin arkistosta yli 30 vuotta tapauksesta.
Sotkeuduin huppelissa seksuaalisesti veljeni morsiameen, niin että abortti tuli. Suhteet eivät katkenneet, he menivät naimisiin ja elivät onnellisina veljeni kuolemaan asti saaden kaksi lasta. Suhteeni ovat kaikkiin edelleen kunnossa, vaikka vaimoni ja lapseni sekä heidän lapsensa tietävät episodimme. Olen toki osallisena pyytänyt kaikilta anteeksi ja myös saanut.
Rahaongelmista ei puhuta julkisesti.
Meillä on esim. salailtu, vähätelty ja vaiettu alkoholiongelmista.
"Minä ja veljeni salaamme mummoltamme sen, että olemme eronneet kirkosta monta vuotta sitten. Hän vain huolestuisi sielujemme puolesta."
Äidin vakavat mielenterveysongelmat, psykopatia. Se oli kait jotain niin kauheaa, että kukaan ei koskaan uskaltanut sanoa siitä mitään ääneen, niin suuri häpeä lapsille, kun äiti oli sellanen.
Eihän siitä köyhyydestä liiemmin huudella. Toki kaikki, jotka tuntevat, tietävät kyllä...
Koulukiusaus.
Suurempia luurankoja ei enää aikuisiässä onneksi ole ollut, mutta nuorempana sai hävetä ja salata isän ryyppykausia. Oli hyvä isä, mutta tuurijuoppona katosi reissuilleen aina pariksi kolmeksi viikoksi ja tuli sitten katuvaisena takaisin ja hukutti meidät lahjoihin ja vei mukaviin paikkoihin. Meille lapsille tämä ei ollut niin raskasta kuin äidille, minkä ymmärtää nyt vasta aikuisena, mutta joskus harmitti, kun isä ei päässyt koskaan koulun kevätjuhliin tai muihin tilaisuuksiin, kun oli ”matkoilla”.