Lukijat kertovat velkahelvetistä – "Panin nimeni väärään paperiin" | MTV Uutiset
Lukijat kertovat velkahelvetistä – "Panin nimeni väärään paperiin"
"Rakastuin vanhoilla päivilläni leskeksi jääneenä ”auervaaraan”. Nyt on luotto ja kortit menneet", lukija kertoo.Copyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press
Julkaistu 29.08.2015 15:00
mtv lifestyle
Studio55.fi kysyi lukijoiltaan kokemuksia ulosotosta ja siitä selviämisestä. Moni sai velat niskaansa 90-luvun laman ja henkilökohtaisen talouden kaatumisen seurauksena. Osalla velkaantumiseen vaikuttivat sairastuminen, onnettomuudet sekä huijarit.
"Kitkuttelen velkojen kanssa"
Olen 50-vuotias työssä käyvä nainen ja edelleen ulosotossa. Kaikki alkoi yli kymmenen vuotta sitten, kun tapasin miehen ja rakastuin. Menimme naimisiin ja aluksi kaikki oli aivan upeasti. Tiesin hänen olevan luottotiedoton ja sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta hän oli kova tekemään töitä ja kohteli minua kuin prinsessaa.
Näin menikin monta vuotta, ja olihan välillä masennuskausia ja alkoholia kului, mutta saimme kaiken aina kuntoon, kunnes vajaa viisi vuotta sitten tuli tosi hurja mania, jolloin kaikki muuttui. Yritin korjata tilannetta uusin luotoin ja pikavipeillä, koska luulin taas kaiken korjaantuvan, mutta näin ei käynytkään. Meillä oli firma, jossa mieheni työskenteli, ja työkyky oli mennyt tuon rajun mania takia. Vuoden sen jälkeen vielä sain pidettyä narut käsissäni ja jotenkuten pysyimme pinnalla. Lopulta liian moni velka jäi maksamatta ja aloin itsekin oireilla fyysisesti.
Niinpä ulosotto tuli mukaan kuvioihin. Velkaa oli silloin noin 40 000. Ja koska olen töissä, niin kolmasosa lähtee palkastani. Kaikkihan on tietysti minun nimissäni – aina ollut – myös talo, jonka ostimme. Nyt tilanne on se, että viime syksynä mies muutti yllättäen vuokra-asuntoon ja jätti minut ja velat. Nyt kitkuttelen velkojen kanssa, ja koetan pysyä pinnalla. Olen kyllä miettinyt asunnon myyntiä, jolla toki ulosotto on aina välillä kiristellyt, että pitäisi myydä. Saisin elämäni velattomaksi ja voisin nauttia.
Ulosotto jatkunut jo vuodesta 1993 alkaen, loppu ei häämötä, kun tulee korkoa korolle. Elämä on vaikeaa, en voi saada esimerkiksi kaupungin palveluja, kun ulosottosummaa kuukausittain ei huomioida, samoin on asumistuen. En saa sähkösopimusta, en vakuutusta, en puhelinliittymää, en voi vuokra-asuntoa hakea, en mitään. Tosi vaikeaa elämää, harvoin saa vapaakuukauden kun jaksaa tarpeeksi usein hakea. Onneksi joitakin velkoja on vanhentunut, mutta ei se muuta kuukausittain ulosottoviranomaisen summaa. Kukaan ei varmasti ymmärrä, jos ei ole itse kokenut tätä. Ei voi matkustaa, ei voi käydä esimerkiksi teatterissa, on ulkona normaalielämästä, ainakin minä.
Matkatoimistomme vedettiin vapaaehtoiseen konkurssiin. Siitä jäi viiden miljoonan velat markka-aikaan. Perheemme muutti ulkomaille pariksi vuodeksi. Palasin sieltä lasteni kanssa Suomeen, mies jäi sinne velkoja pakoon edelleen. Tultuani Suomeen ulosotosta alkoi tippua laskuja. Hakeuduin velkajärjestelyyn, joka kesti viisi vuotta. Nippa nappa jotenkin pärjäsimme sillä pienellä rahalla, mikä jäi yli määritellystä pakollisista menoista, velkajärjestelyyn meni ainoastaan 100-200, ei jäänyt enempää. Silti tuo aika oli kuin vankina oloa; et voinut matkustella edes sukulaisten luo, et tehdä mitään pientä kivaa lasten lomilla. Rahat riittivät niukkaan ruokaan, ei mitään herkutteluja.
Jos miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin, niin jos ei olisi laittanut nimeään takuupapereihin, niin ei olisi myöskään koti mennyt alta, eikä olisi tarvinnut olla velkajärjestelyssä. Tuo velkajärjestelyssäoloaika kumminkin opetti erittäin säästeliääksi ja kekseliääksi, pärjää pienelläkin rahalla ja harkitsee tarkoin mitä tarvitsee. Näissäkin velka-asioissa pääsevät isot herrat vähemmällä – en muista nyt nimeä, mutta hän sai miljoonaveloistaan suurimman osan ihan suorilla anteeksi, ei tarvinnut kuin pikku summa maksaa veloistaan. Se ei ole oikein. Tässä maassa ei ole tasa-arvoa rikkaan ja köyhän välillä. Nytkin työttömänä jatkuu sentin venytys, odottelen kohta puoliin pienelle eläkkeelle pääsyä. Eli kyllä se sentin venytys jatkuu loppuelämän. Mut hyvä näinkin!
–carpediem, velkaa yli 50 000 euroa
"Panin nimeni väärään paperiin"
Kahdenkymmenenviiden vuoden helvetti ei mahdu tälle pläntille. Ulosotto vei kaiken ja silti jäi 1,5 miljoonaa maksettavaa. Siitä suurin osa oli veljeni, joka aiheutti sen, että minäkin jouduin tekemään konkurssin. Monimutkainen juttu, josta en ole koskaan päässyt kuiville, koska tämä yhteiskunta tekee asiat aivan takaperin, eikä minulla ole ollut ketään, joka olisi tukenut yhtään, vaan olen yksin taistellut kaiken tämän läpi.
Olen hengissä ja suhteellisen normaalinakin vielä säilynyt, mutta tämän taistelun voittaminen on ollut meidän maassamme mahdotonta. En päässyt velkasaneeraukseen kuin vasta reilun kymmenen vuoden jälkeen ja silloin olivat mahdollisuuteni päästä takaisin työelämään menneet. Lopun ikääni maksan minimieläkkeestä niitä velkoja, ja kiroan tätä helvetin hölmöä järjestelmää. Jos kaikki olisi toiminut järkevästi, olisin pystynyt maksamaan paljon enemmän takaisin ja olisin voinut pelastaa ainakin jotain omastakin elämästäni, mutta ei, se tehtiin täysin mahdottomaksi.
Oli helppo havaita, että lakeja olivat säätäneet ihmiset, jotka eivät ole ymmärtäneet asioista yhtään mitään – ja sitten niitä hulluja lakeja toimeenpanivat toiset tolvanat, joilla ei ollut aivoja edes herneen vertaa. Että tätä mieltä näistä meidän systeemeistämme. Mutta itsepähän panin nimeni väärään paperiin, ja siitä mulla sitten maksatettiin helvetin kova hinta.
-nimetön, velkaa yli 50 000 euroaColourbox
Itsetunto ja elämänhalu katosivat
Ulosottomiehen kanssa jouduin tekemisiin 90-luvun pahan laman aikoihin. Olin yrittäjänä ja yritys kaatui ja velkaa jäi ihan ”ruhtinaallisesti”. Pääsin velkasaneeraukseen ja kaikki näytti vihdoin selviävän. Mutta sitten sairastuin vakavasti, meni työkyky ja oli kolme kuukautta, etten saanut rahaa mistään. Tämä johti siihen, että velkasaneeraus kaatui.
Itsetunto ja elämänhalu hävisi sairastumisen myötä. Meni monta vuotta ennen kuin sain taas elämänhalusta kiinni. Ajattelin, että velkojat eivät ainakaan henkeä pysty viemään, elän vaikka velkojien kiusaksi. Viime vuoden lopulla päätin, että voisinko auttaa muita samaan ahdinkoon joutuneita ihmisiä ja perustinkin Rahattomat ry:n joka antaa vertaistukea talousvaikeuksiin joutuneille ihmisille. Tämä toiminta on auttanut myös minua – saan auttaa muita ja elämälle on tullut tarkoitus. Olen huomannut, että tarve tällaiselle toiminnalle on hurjan kova. Vaikka rahallista hyötyä en tästä saa, mutta tunnen nyt tekeväni todella tärkeää työtä. Voisi sanoa, että tämä yhdistys on meikäläisen pelastus ja selviytymiskeino. Toivottavasti myös avunpyytäjille.
–aapekka, velkaa yli 50 000 euroa
Sairaus aiheutti velkaantumisen
Jouduin ulosottoon sairauteni (bipolaarinen mielialahäiriö) aiheuttaman velkaantumisen takia. Minulta ulosmitattiin pienistä eläketuloistani velkojani, minkä kyllä ymmärsin. Mutta kun luulin jo pääseväni veloista eroon, niin yhtäkkiä ulosottoon menikin vielä jotakin, josta en ymmärtänyt. No se vieläkin jatkuu, joten en tiedä, milloin olen vapaa ulosotosta. Toivottavasti kuitenkin ennen kuin hallitus pienentää eläkkeensaajan asumistukeani.
–vain ihminen, velkaa 1000 - 5000 euroa
Kädestä suuhun elämistä
Olin yrittäjä, ja työt hiljenivät ja avioero tuli samalla, josta jäi velkoja vaikka yhteinen omaisuus myytiin. Samalla jouduin työttömäksi ja elatukset menivät ulosottoon – ja velat, niin yritys – kuin henkilökohtaiset velat. Siitä alkoi alamäki kohdallani. Olen vieläkin samassa tilanteessa, ja välillä tuntuu, kuin ei olisi ulos pääsyä. Mutta aina sitä jotenkin selviää, ainakin tähän asti on jotenkin selvinnyt. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei ainakaan hyvältä näytä. Kohdallani – näin jälkikäteen ajatellen – olisi pitänyt lopettaa aikaisemmin. Tekisin asioita nyt toisin kuin silloin. Talouteni on nyt kädestä suuhun elämistä.
–velallinen, velkaa 5000 - 10 000 euroa
Kovat korot
Otin yritykselle lainaa Valtion takauslaitoksen avulla, johon silti tarvittiin oma nimi vastatakaus. Nyt 30 vuoden jälkeen edelleen Finvera hakee ulosotossa sen loppuosan maksua 16 prosentin korolla. Yrittäminen kannattaa.
–ilmari, velkaa 10 000 - 50 000 euroa
Luottokortteja ja kulutusluottoja kertyi vuosien mittaan niin ettei niistä enää selvinnyt. Kolmasosa työttömyyskorvauksesta menee ulosottoon ja odotan pääsyä velkajärjestelyyn.
–Petrick, velkaa yli 50 000 euroaColourbox
Lankesi "auervaaraan"
Rakastuin vanhoilla päivilläni leskeksi jääneenä ”auervaaraan”. Nyt on luotto ja kortit menneet. Kituuttelen 500 euron käyttövaroilla/kk. Korko kasvattaa velkaa, ja tuntuu kuin lyhennykset menisivät vain korkoihin. Velkapääoma sen kuin kasvaa korkojen vuoksi. Josko huomenna voisi mennä kauppaan, vai pitääkö vielä siirtää ruokaostoksia. Puuro, leipä jne ovat pääasiallinen ruoka. Keliakiaa sairastavana ruokamenot ovat suuret. Sekin otetaan pois.
–soleilsolei, velkaa 5000 - 10 000 euroa
Remonttihuijauksesta jättivelat
Perheeni joutui rikolliseksi osoittautuneen remonttihuijarin kynsiin. Valehteli meille, että osaa tehdä rakennustyötä. Ja kun oli tuttumme, uskoimme. Elämämme suurin virhe. Ei osannut mitään ja luvatut hinnat kaksinkertaistuivat. Teki lisäksi täyttä p*skaa. Suuttui arvosteluun ja ilmoitti alkavansa riitelemään ja lopettavansa työt. Ei tullut itse hakemaan työkalujaan, vaan haetutti muuttoliikkeellä.
Huijari alkoi periä saataviaan monellakin tavalla. Emme suostuneet maksamaan, vaan saimme asian vireille kuluttajariitalautakunnassa. Osasi kiertää tämän ja laittoi velkomuksen oikeuteen. Oikeudessa ei saanut käsitellä ”remonttimiehen” virheitä vaan asia pyöri rahan ympärillä. Saimme pienen alennuksen jättilaskuihin. Tämä remonttihuijari ei ollut tyytyväinen, vaan teki perättömän ilmiannon minusta ja sai senkin läpi oikeudessa. Minut, käsivammainen, tuomittiin vankeusrangaistukseen kun oikeus uskoi huijarin sepustuksen. Ei ollut enkä minä ollut siellä missä tämä väitti väitetyllä tekohetkellä.
Nyt asia on juuttunut korkeimpaan oikeuteen mutta ei kai se siellä miksikään muutu. Nyt siis edessä odottavat mahtikorvaukset tästä ”pahoinpitelystä” ja jättilasku huijarin remontin korjauksista. Korjauksia emme ole pystyneet aloittamaan, koska ei ole rahaa. Siis ulosotto on edessä ja mahdollisesti talon ja autojen pakkomyynti. Kaikkein hulluinta tässä on että mediaa ei kiinnosta koko asia. Olemme liian tavallisen rikoksen uhriksi joutunut tavallinen perhe. Ja Suomi suojelee rikollisia jos heillä on joku p*skafirma!
–Remonttihuijattu, velkaa 10 000 - 50 000 euroa
Kolari vei velkoihin
Olin autokolarissa, perääni ajettiin. Muun muassa niskan retkahdusvamma eli whiplash oli seurauksena. Vuoden kuluttua vakuutusyhtiö ilmoitti että olin parantunut. Voitin kiistan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, mutta korkeimman oikeuden mukaan en ollut loukkaantunut onnettomuudessa.
Jouduin maksamaan vastapuolen eli vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut, soviteltuna 15 000 euroa, korkoineen huikeasti enemmän.
Jouduin niskavamman vuoksi eläkkeelle, joten vouti ulosmittasi korvauksen pienestä työkyvyttömyyseläkkeestäni. Sain ulosoton aikana toimeentulotukea, muuten en olisi selviytynyt. Nyt kaikki on maksettu, mutta kivut ja muut oireet ovat jääneet. Menee ihan hyvin. Pienellä eläkkeellä kitkuttelen.
–Päälle ajoi jäteauto, 10 000 - 50 000 euroa
Pienestä velasta suuri
Tämä hullu tapahtuma tapahtui jo markkojen aikana melkein 30 vuotta sitten. Vastapuolena oli verottaja. Sain tiedon pienestä veronpalautuksesta eli noin 20 markkaa, ja kun raha sitten tuli tilille, niin sinne tulikin 30 markkaa. Otin yhteyttä verovirastoon ja kerroin asian ja kysyin, miten voin maksaa takaisin tuon 10 markkaa. Ei kuulunut ensin mitään, mutta sitten tuli viesti ulosottovirastolta perinnästä ja kustannushan oli huikea korkoineen ja ulosottokuluineen yms. Otin taas yhteyttä verovirastoon ja tuloksena oli täysi hiljaisuus.
Kerroin tilanteen Ulosottovirastolle, missä ihmeteltiin suuresti asiaa, mutta sanottiin, että ”Ei me voida mitään. Sinun on ehkä vain parasta maksaa lasku, koska muuten se kasvaa taas suuremmaksi”. Mitä siis tein? Maksoinhan minä ja taas laitoin kiukkuisen viestin kirjallisena verovirastolle. Ei kommenttia. Harkitsin jopa oikeudellisia toimia, mutta ne olisivat maksaneet aina vaan lisää. Kärsin nahoissani ihan kyyneliin asti jonkun veroviraston ”kesäapulaisen” näppäilyvirheen takia. Näin voimaton voi ihminen olla joskus suurta viranomaista vastaan.
