Helmi kysyi lukijoiltaan, uskovatko he entisiin elämiin. Saimme yli 1600 vastausta! Lue lukijoidemme huikeita tarinoita kokemuksista ennen tätä elämää.
Helmi kysyi lukijoiltaan, uskovatko he entisiin elämiin. Yli 1600 vastaajaa kävi kertomassa mielipiteensä aiheesta!
56 prosenttia vastanneista uskoi entisiin elämiin, muttei tiennyt mitään omasta aiemmasta elämästään; 16 prosenttia vastanneista sen sijaan tiesi, missä oli ennen elänyt. 27 prosenttia ei uskonut aiempien elämien olemassaoloon.
Olemmeko olleet täällä aiemminkin? Lue lukijoiden kertomuksia entisistä elämistä!
"Kirjoitin alle kouluikäisena nimeni hepreaksi"
"Alle 2-vuotias tyttölapseni kertoi olleensa mies, jolla on 11 lasta, asuneensa savimajassa, jossa punaista hiekkaa ympärillä ja kaivaneensa matoja ruuaksi. Asia oli hänelle päivänselvä kun kyselin häneltä näitä asioita, en epäile tätä tapausta yhtään." justjuu
"Kirjoitin alle kouluikäisena nimeni hepreaksi, en siis osannut tuolloin muuten vielä kirjoittaa. Isoäitini oli ihmetellyt, että kaikkea tuo tyttö saakin päähansä, että muka hepreaa. Hän kuitenkin säästi paperin lapsuusaikani piirustusten kanssa. Kun sitten aikuisena asuin Israelissa pariinkin otteeseen, opin lukemaan hepreaa kuin itsestään! Kieli tuntui tutulta, samoin useat paikat, tuoksut, maisemien värit ja valot - ihan kuin olisin kotiini tullut. Isoäitini näytti minulle aikoinaan hepreaksi kirjoittaman nimeni eikä se ollut mitään harakanvarpaita. Vaan nimeni ihan oikein kirjoitettuna - aikuisena sen tietysti osasin jo oikeasti lukeakin hepreaksi! Meidaän kodissamme ei ole uskonnollista taustaa eikä kukaan ole osoittanut juutalaisuuteen taikka Israeliin sen kummempaa kiinnostusta. Minussa tuo juttu vain näytti olevan ikään kuin synnynnaisena... Minulla on myös hämäriä tunnemuistumia, jotka sijoitan 1700-luvulle todennäköisesti Ranskaan. Kun näen sen aikakauden naistenpukuja esim. elokuvissa, minä ikään muistan ja tunnen, miltä vaate tuntuu päällä. Varsinkin pitsiset hihansuut herättavät voimakkaan tuttuuden tunteen. Tunnetta on vaikea selittää... Ikään kuin muistikuva, josta ei ihan saa kuitenkaan kiinni."