Joulu yksin – suomalaiset kertovat: ”En todellakaan häpeä”

”Laitan kotini kauniiksi ja teen juhla-aterian itselleni”

Pistin poikki 42 vuoden suhteen kesäkuussa 2017. Nyt on tulossa ensimmäinen joulu koskaan, jonka vietän yksin. Lapsuudesta asti on aina ollut perhettä ympärillä.

Laitan uuden, upean kotini kauniiksi vaihtamalla verhot ja matot. Ostin uudet ihanat satiinilakanat, nautin kauniista ja ihanista asioista. Teen myös juhla-aterian itselleni, en mässää, vaan nautiskelen ruokaa kohtuudella.

Aattona lähden illalla kävelemään, katselen ihania valoja talojen ikkunoissa ja pihoilla, imen tunnelmaa itseeni.

Ruuhkavuosina kaipasin rauhallista joulua, nyt sen saa. Tieto siitä ei ahdista, vaan odotan joulua kovasti.

”Ei olisi pakko olla yksin, jos en haluaisi”

Vietän joulun yksin, ja täysin omasta halustani. Olen 29-vuotias ja viettänyt jouluni vuosikausia joko töissä (olen hoitoalalla) tai tarkoituksella yksin. Minulla on jouluna omat rutiinit, joista nautin suunnattomasti. Ei ole häsellystä eikä stressiä... Vain minä, jouluruuat, viiniä, herkkuja, kasa hyviä elokuvia ja koirani, muuta en tarvitse.

Läheiseni ovat jo tottuneet tähän eivätkä enää ihmettele. Pidän joulusta ja siitä tunnelmasta, jonka kotiini teen. En todellakaan häpeä kertoa muille olevani jouluna yksin – miksi pitäisi hävetä? Jokainen tavallaan.

Minun ei olisi pakko olla yksin, jos en haluaisi. Aina voi mennä perheen tai ystävien luo, jos siltä tuntuu. Olen koristellut kotini ja kuuntelen joulumusiikkia. Jouluruuat ovat minulle tärkeintä joulussa, mieluiten teen ne itse. Hankin aina jotain pientä kivaa niin itselleni kuin koirillenikin.     

”En rasita pakkovierailulla”

Yksin viimeiset 19 vuotta ja aivan vapaaehtoisesti ja nauttien. En rasita lähiomaisiani pakkovierailulla. Vasta loppiaisena kokoonnumme koko lössi minun luokse. Tämä systeemi toimii hyvin. Ja miksi lahjat pitää antaa aina vain jouluna? Meillä annetaan pitkin vuotta. Tarpeen mukaan.      

”Kaipaan lepoa ja rauhaa”

Omasta tahdosta yksin. Kaipaan lepoa ja rauhaa, en hälinää ympärillä. Minulla ei ole ongelmaa olla omissa oloissa kotona. Koristelen kotia hieman. Nautin.        

”Ypöyksinäisten Ressukoitten Säälijoulujuhla ei kiinnosta”

Vietän joulua yksin, koska vanhempani ovat kuolleet ja minulla ei ole sisaruksia, puolisoa tai lapsia. Jouluhan on hyvin ydinperhekeskeinen juhla, kaukaisempien sukulaisten tai ystävien luokse ei viitsi ängetä, enkä haluaisikaan. En ole muuten mikään erakko.

Olen viettänyt joulua yksin vuosikymmeniä. Joulu yksin ei tunnu pahalta, tosin se voisi tuntua vielä paremmalta, jos olisi yksi vastaavanlaisessa tilanteessa oleva hyvä ystävä, jonka kanssa voisi yhdessä käydä läpi rituaaleja.

En häpeä yksinäistä joulua, mutten varsinaisesti mainostakaan sitä, koska sitten ihmiset pääsisivät alentuvaisesti säälimään.

Tietysti koristelen kotia ja syön jouluruokia, viime vuosina ei tosin enää niitä perinteisiä. Niistä saa tarpeekseen jo ennen aattoa. Lahjoja en itselleni osta – ehkä lahjat ovat seuran lisäksi se asia, mikä puuttuu. Joulunpyhinä katson leffoja, syön suklaata ja luen kirjoja. Alkoholi ei kuulu jouluun.

Aattona on paljon ohjelmaa: haudoilla käynti, joulukirkko, joulusauna ja jouluateria. Kaikkea ei aina jaksa/ehdi tehdä.

Kai voisin juhlia porukalla jossain Ypöyksinäisten Ressukoitten Säälijoulujuhlassa, mutta ei todellakaan kiinnosta. En tarvitse väen väkisin laumaa tuntemattomia jouluna ympärilleni. Itsekseen on mukavampi.

Mistä onni löytyy?

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen valotti onnen olemusta Studio55.fi-lähetyksessä vuonna 2015.