Lukijat kertoivat kokeneensa väkivaltaa niin puolisoiden kuin omien lasten tai vanhempien taholta. Osa osasi irrottautua vahingollisesta suhteesta ajoissa, osa kitui suhteessa vielä pidemmän aikaa.
Henkinen väkivalta, mitätöinti ja vähättely olivat avioliitossani arkipäivää. Itsetuntoni oli niin lytyssä, että en edes omin voimin pystynyt lähtemään huonosta liitosta pois. Lopulta sain apua terveydenhuollosta ja pystyin repäisemään itseni irti.
-tarleen
Pahoinpitelyä harrasti äiti. Kurittaminen meni joskus hieman yli, muun muassa tukistaminen tapahtui niin voimakkaasti, että jalkani eivät ottaneet enää maahan. Olemme kyllä tekemisissä ja hyvissä väleissä, mutta kuitenkin olen katkera jollain tapaa niistä kovakouraisista otteista joita sain lapsena.
-assah
Mieheni ja tyttäreni aliarvioivat minua aina. Tätä on kestänyt yli 25 vuotta. Henkinen kiusaaminen on yhtä pahaa kuin fyysinen. He satuttavat minua päivittäin. Rakastan heitä niin paljon etten ota eroa.
-liisu
Nuoruudessa yksi miesystävä humalapäissään kuristi, kun oli aivan sekaisin. Suhde päättyi jonkin aikaa tapauksen jälkeen, en voinut luottaa enää. Enkä odottanut seuraavaa kertaa.
-Sunna49
Henkisesti on. Vaati paljon rohkeutta lähteä kyseisestä parisuhteesta. Kun lusikat oli jaettu, ja toinen lähti ovesta viimeisen kerran, niin tuntui kuin olisin saanut elämäni takaisin.
-Hilma
Entinen aviomieheni osoittautui hirviöksi – jos katsoin häntä muka pahasti, tuli turpaan. Jos sanoin jotain, joka ei miellyttänyt, tuli turpaan. Tässä väkivaltaisessa suhteessa yritin jaksaa – ja jaksoinkin 10 pitkää vuotta. Toiveissa oli, että kyllä hän vielä muuttuu. Lopulta oli pakko lapsen takia tehdä ratkaiseva askel ja lähteä kun viimeisellä kerralla kolme hammasta meni poikki ja kaksi kylkikuuta murtui, kaula aivan mustana kuristamisesta. Pitkään jaksoin peitellä hänen tekojaan – aina olin satuttanut itseni ties missä. Lopulta en enää jaksanut. Avioeroprosessi oli stressaava ja jouduin ottamaan hänelle lähestymiskiellonkin. Kamalaa aikaa joka ei tule unohtumaan koskaan.
