Lisa, 28, kirjoitti lopullista kirjettä ja suunnitteli hautajaisiaan – kisaa nyt huipulla: "Kiitos, että vihaatte minua"

Ruotsin Säfflestä kotoisin oleva 28-vuotias on kamppaillut koko ikänsä kehitysvammaisuuden kanssa. Keilapalloon hän tarttui ensimmäisen kerran kuuden vuoden ikäisenä, kun hän oli katsomassa isoveljensä Dennisin peliä.

Yksi joukkueen jäsenistä ei päässyt paikalle, jolloin Lisa hyppäsi mukaan. Ensimmäinen heitto oli unohtumaton: kaikki keilat kaatuivat.

– Tunsin heti, että voisin olla tässä todella hyvä. Jäin koukkuun, ja kävin keilahallissa lähes päivittäin, Nordström Green kertoi Expressenille.

Kouluikäisenä Lisa oli kuitenkin lähellä totaalista romahdusta, kun jatkuva kiusaaminen ja pilkkaaminen runteli hänen haurasta sieluaan.

– Se oli pahinta aikaa. Erilaisena oleminen "normaalien" joukossa oli hyvin vaikeaa. Vertailu oli jatkuvaa.

Kolme tai neljä vuotta sitten ajatukset synkkenivät niin pahasti, että Lisa kirjoitti blogiinsa jäähyväiskirjeen, jossa kertoi riistävänsä itseltään hengen. Hän oli myös etsinyt netistä kymmenen tapaa itsemurhan toteuttamiselle.

– Kirjoitin, miksi tein mitä tein, jotta kukaan ei loukkaantuisi. Suunnittelin myös, miten hautajaiseni järjestettäisiin. Kukaan kiusaajistani ei ollut tervetullut paikalle.

Keilaus pelasti

Lisa kirjoitti hiljattain Instagram-tililleen, miten hän on viimein sujut vammaisuutensa kanssa, kiittäen samalla vihaajiaan.

– Kiitos, että vihaatte minua ettekä ketään muuta... Kaikki mitä teitte oli raakaa ja jotkut asiat jäävät edelleen mieleen.

– Ymmärrän, että olette kyllästyneet minuun tänään. Koska juuri MINÄ olen nyt tähti!

Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.

Lisa on rankattu Ruotsin parhaaksi "parabowlariksi". Vammaisten keilaajien keskuudessa hän luokittelee itsensä Ruotsin 40 parhaan joukkoon.

Lisa sanoo, että nimenomaan keilaaminen ja siinä menestyminen on pitänyt hänet keskuudessamme.

– Aivan oikein, se pelasti minut. Keilailu on merkinnyt sitä, että olen päässyt itsemurha-ajatuksista siihen, missä olen nyt. Pääsin mustasta aukosta valoon, Lisa sanoo.

– Minulla ei ole nyt mitään ahdistusta tai muuta sellaista. Minä olen oma idolini. Yhtäkkiä en enää häpeä sitä, kuka olen. Uskallan puolustaa itseäni ja näyttää, että diagnoosista riippumatta voi tähdätä korkealle. Toivon, että voin olla roolimalli monille mielenterveysongelmista kärsiville ja niille, jotka häpeävät diagnoosiaan.

Berliinistä Lisa toivoo mitalijahtia. Special Olympics World Games -kisat pidetään Saksan pääkaupungissa 17.–25. kesäkuuta.