Linnanmäen merimaailman sähköankerias Raipe söi taskulampun ja oli kuolla – lääkärikin luuli hälytystä pilapuheluksi

Taskulampun poisto oli operaationa hyvin uskalias, sillä sähköankeriaan sähkö riittää tainnuttamaan hevosen.

Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin sai keskiviikkoaamuna erikoisen puhelun. Meriakvaarion yksi tunnetuimmista kaloista, sähköankerias Raipe, oli todennäköisesti nielaissut altaaseen pudonneen taskulampun. Eläintenhoitaja kertoi, että hän oli vedensuodatusjärjestelmää tarkastaessaan vahingossa pudottanut lampun altaaseen.

– Hoitaja oli välittömästi lähtenyt etsimään haavia, jolla lamppu saataisiin palautettua, mutta palatessaan paikalle lamppua ei enää löytynytkään mistään. Timpuri oli ohi mennessään nähnyt Raipen suusta hohkaavan valoa, joten tapaus tuntui selvältä.

Dernjatin epäilee, että taskulamppu oli kiinnostanut Raipea, koska metalliset ja sähköä sisältävät esineet viehättävät sähköankeriaita. Taskulamppu oli kuitenkin vierasesineenä kalan vatsassa vaarallinen ja se oli saatava Raipesta ulos nopeasti.

– Meidän oma eläinlääkärimme sattui olemaan ulkomailla, joten soitin hänelle ja tiedustelin neuvoa tilanteen hoitamiseksi. Taskulamppu on vatsassa vaarallinen, sillä patteri on nieltynä myrkyllinen ja päällä oleva valo saattaa kuumentua Raipen vatsassa.

Sea Life pääeläinlääkäri oli löytänyt sähköankeriaisiin liittyvän tutkimusartikkelin Chicagosta, jossa kerrottiin vieraan esineen poistamisesta nukutuksessa. Näin saatiin osviittaa, että nukutuksessa sähköankerias ei olisi vaarallinen eläinlääkärille.

Sähköankerias voi tainnuttaa hevosen

Raipen pelastamiseksi käynnistettiin mittava operaatio. Ensin oli soitettava läpi kaupungin eläinlääkärit ja selvitettävä, kuka uskaltaisi poistaa taskulampun potentiaalisesti sähköisestä Raipesta.

Sähköankerias ei nimestään huolimatta ole ankerias, vaan kuuluu veitsikalojen heimoon. Etelä-Amerikasta kotoisin oleva laji on paikallisille ihmisille pelottava tuttavuus, sillä sähköankeriaasta voi todella saada voimakkaan sähköiskun.

– Sanotaan näin, että sähköankeriaan sähkö riittää tainnuttamaan hevosen. Sen on mitattu olevan noin 600 volttia, Dernjatin toteaa.

Dernjatin teki pitkän soittokierroksen eläinlääkäriasemille, joista muutama totesi heti kättelyssä, ettei heillä ole mahdollisuutta hoitaa Raipea. Sitten alkoikin tulla toiveikkaampia vastauksia.

– Sain muutamasta paikasta vastauksen, että he ovat valmiita yrittämään. Lopulta sovimme, että viemme Raipen Helsingin yliopistolliseen pieneläinsairaalaan.

Kun Helsingin yliopistollisen pieneläinsairaalan lääkäri Okko Sukura sai ennakkotiedon Raipesta, hän luuli soittoa vitsiksi.

– Osa työpaikkamme henkilökunnasta oli samaan aikaan viettämässä pikkujoulua Sea Lifessa, joten kun minulle soitettiin, että samassa paikassa sähköankerias oli syönyt patterin, luulin sitä kollegan pilapuheluksi. Soitto Markukselle kuitenkin paljasti, että nyt on tosi kyseessä, Sukura muistelee tapahtunutta.

”Se oli toivoton hetki, kala oli kylmä eikä mitään tapahtunut”

Sairaalaan siirtämiseksi Raipe piti nostaa kuljetusastiaan, joka sisälsi sata litraa vettä. Mukaan tarvittiin myös toinen vesiastia, jossa Raipe voitaisiin herättää nukutuksen jälkeen. Lisäksi Raipen pyydystämiseen vaadittiin Linnanmäen sähkömiehen erikoishanskat, jotka suojaavat sähköltä 1000 volttiin saakka.

– Raipe antoi kiltisti ottaa itsensä haaviin kiinni, jonka jälkeen keräsimme mukaan mittavan määrän tavaraa. Mukaan lähti muun muassa pumppuja, paineilmapulloja, happipulloja, lämpömittareita ja Raipen nukutusainetta. Pakettiauto oli pihalla vartissa, Dernjatin kertoo.

Eläinsairaalassa Raipe nukutettiin ja itse sähköankeriaan tutkimus voitiin aloittaa. Raipen tutkinut eläinlääkäri Sukura kertoo, että ei itse tilanteessa osannut pelätä saavansa Raipesta sähköiskua.

– Kun aloitimme Raipen vatsan tähystyksen, olin niin keskittynyt, että en tilanteessa miettinyt asiaa. Vasta jälkikäteen olen pohtinut, että olisihan siinä voinut olla riskejä. Olen aikaisemmin hoitanut eksoottisia eläimiä, mutta en olisi ikinä uskonut törmääväni työssä sähköankeriaaseen.

Ensin eläinlääkäri tähysti Raipen vatsaa, josta saatiin näkymä taskulamppuun. Tähystämiseksi Raipe oli käärittävä märkään pyyhkeeseen ja nostettava kuivalle alustalle. Se oli kuitenkin Raipen erityisen hengityselimen ansiosta mahdollista.

– Meidän tähystyslaitteilla tähystetään suurimmaksi osaksi kissoja ja koiria, joten alkuun meillä oli paljon teknisiä haasteita. Sähköankerias on anatomialtaan hyvin erilainen kuin useimmin tähystettävät eläimet. Sen kaikki sisäelimet sijaitsevat heti pään takana ja loppu ankeriaasta on vain sähköä tuottavaa lihasta.

Lopulta Raipen tilanne ratkesi, kun eläinlääkäri rohkesi työntää sormet syvälle Raipen kurkkuun ja toisella kädellä ohjasi taskulampun takaisin Raipen suolesta kohti kurkkua. Ratkaisun hetket olivat Sea Lifen työntekijöille hyvin tunteellisia.

– Heti kun taskulamppu oli saatu pihalle Raipesta, aloimme elvyttää sähköankeriasta ja nostimme sen toiseen vesiastiaan. Se oli toivoton hetki, kun kala oli kylmä eikä mitään tapahtunut, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen Raipen kidukset alkoivat liikkua ja sen pää nytkähti, Dernjatin muistelee hetkeä, jona Raipe alkoi taas hengittää.

Raipe on Sea Lifen tähti, joka sytyttää meriakvaarion jouluvalot

Sukura kertoo, että eläinlääkärinä hänen ajatuksensa on, että kaikkia eläimiä on hoidettava. Varsinkin silloin, kun avuntarve on selkeä.

– Mikäli sähkölamppua ei olisi saatu ulos Raipen vatsasta, tapahtumalla ei ehkä olisi ollut onnellista loppua. Lamppu olisi lopulta tukkinut Raipen suolen eikä se olisi voinut enää syödä.

Raipen pelastusoperaatio onnistui, jouluvalot ovat päällä ja Sea Lifen joulu on pelastettu.

*Jutusta korjattu Sea Lifen kirjoitusasua kello 15.45.