Esiintyminen ja laulaminen olivat luonteva osa Timo Tyrväisen elämää jo varhaisessa vaiheessa. Toisella kymmenellä musiikki alkoi kiehtoa yhä enemmän, ja Tyrväinen rupesi kinuamaan vanhemmiltaan kitaraa. Siitä alkoi miehen musiikkiura, jonka huippuhetket Tyrväinen on kokenut vaimonsa kanssa Taljanka-yhtyeessä.
– Kuulun niihin nuoriin, jotka vanhemmat pakottivat pianotunneille. Lopulta sain kuitenkin kitaran joululahjaksi. Aluksi laulettiin kotibileissä, sitten tulivat kunnon esiintymisiä koulubileissä ja 16–17-vuotiaana minut pyydettiin laulamaan Koulu TV:n suoriin lähetyksiin kouluaiheisia lauluja, Timo Tyrväinen muistelee.
Penkkarirekassa Timo ja Anja Tyrväinen löysivät toisensa vuonna 1970. Samaa koulua kolme vuotta käyneet nuoret alkoivat seurustella lukion viimemetreillä. Vaikka molemmat olivat musikaalisia, ensimmäisen kerran he lauloivat yhdessä kolme vuotta suhteen alkamisen jälkeen.
– Minun piti säestää Anjan bulgarialaista laulua, mutta kun kysyin sävellajia, Anja ei tiennyt, mikä se oli se sellainen asia kuin sävellaji. Menimme hetkeksi harjoittelemaan porraskäytävään, ja sitten Anja lauloi laulunsa. Kaikki olivat ihan ekstaasissa.
"Olemme tehneet haluamaamme musiikkia"
Sana taidokkaista laulajista kiiri myös Suomessa, ja kaksikkoa pyydettiin esiintymään. Anja opiskeli venäjää ja oli 1975 löytänyt stipendimatkallaan mielenkiintoisia venäläisiä kappaleita. Kappaleet käännettiin suomeksi. Toinen niistä oli Huopikkaat ja toinen Sininen huivi.
– Sitten perustettiin bändi, kun oli hyviä biisejä, jotka kaipasivat esittäjää. Ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 1978.
Sen jälkeen levyjä julkaistiin muutaman vuoden välein. Taljankan suosio kasvoi, mutta Timo Tyrväinen jatkoi töitään ekonomistina. Tyrväinen kertoo, ettei hänen tapanaan ole katsoa menneisyyteen ja miettiä jälkeenpäin, mitä olisi pitänyt joskus tehdä toisin. Silti hänen vaimonsa välillä kysyy, harmittaako miestä, ettei hän keskittynyt enemmän musiikkiin ja jättänyt työtään pankissa.
– Teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Ekonomistityöni on mahdollistanut taloudellisesti sen, että olemme voineet tehdä juuri sitä musiikkia, mitä olemme halunneet.
Eläkeiällä enemmän musiikkia
Kun ekonomistin työt Aktialla alkavat muutaman vuoden päästä hellittää, Tyrväinen saattaakin keskittyä enemmän musiikkiin. Miestä kiinnostavat musiikkituottajan puuhat.
– Tänä päivänä on liian vähän tarjontaa yli 50-vuotialle, jotka ovat kuitenkin ostovoimaisimpia. Minulla on vahva käsitys, ettei viihdeteollisuus ei kerää kotiin kaikkia mahdollisia euroja tällä hetkellä.
Tyrväinen on kiinnittänyt huomiota myös musiikkibisneksen tempoon. Hänen mielestään musiikin tekijöistä on tullut välikappaleita, joiden avulla taustavoimat keräävät tuotot.
– Ennen muusikoiden ja tuottajien välille solmittiin pitkäaikainen suhde. Nykyään ei olla enää kiinnostuneita siitä, myykö joku artisti enää kolmen vuoden kuluttua. Silloin on jo uudet tyypit, jotka myyvät.
Tuottajat ovat Tyrväisen mielestä nykyään musiikin kuninkaita, jotka määrittelevät laulajan musiikkityylin, muokkaavat äänet sekä suunnittelevat koko brändin. Artistit saattavat tehdä sellaista musiikkia, mikä ei ole lainkaan heidän sielunsa näköistä. Resepti toimii hetken, mutta elämänmittaisen musiikkiuran perustaksi siitä ei ole.
– Tämän päivän musiikki- ja mediamaailmassa Taljankalla ei olisi mitään liikkeellelähdön edellytyksiä. Nyt erilaisuus on itsemurha, vielä 70-luvulla se oli rikkaus.