Fitnesskilpailija haluaa muistuttaa ihmisiä illuusiosta, joka monissa some-kuvissa vallitsee. Nyt hän kertoo, miksi kenenkään ei tulisi verrata omaa arkiminäänsä näihin kuviin.
Ammattilaisfitnesskilpailija Piia Pajunen julkaisi blogissaan kuvaparin itsestään muistuttaakseen ihmisiä siitä, kuinka paljon kuvat voivat oikein hämätä. Vaikka hänen julkaisemiensa kuvien oton välillä on vain 12 tuntia, kuvat ovat kuin eri maailmasta.
Valolla ja ryhdillä suuri merkitys
Toisessa kuvassa nainen poseeraa äärimmäisen tiukkoja vatsalihaksiaan esitellen, toinen kuva on puolestaan otettu juuri ennen aamutreenejä – vain 12 tuntia myöhemmin.
Pajunen toteaa, että jälkimmäisessä kuvassa hihansuu ei pullistele, pyöreistä olkapäistä ei ole tietoakaan, eivätkä vatsalihakset näy paidan läpi. Myös XS-kokoiset vaatteet istuvat hyvin päälle, ja tämä on täysin normaalia.
– Jos jollekin tuli yllätyksenä, niin niitä lihaksia joutuu yleensä vähän spennaamaan, että ne saa kunnolla esiin, ja salitreenin jälkeinen mieltä ylentävä pumppi on aika metkan näköistä treenin päätteeksi, Pajunen kertoo.
Pajunen muistuttaa, että lihaksikkuuden ilmenemiseen vaikuttaa lihasten pumppaamisen lisäksi suuresti myös kuntosalien terävä valaistus, henkilön rasvaprosentti, sen hetkinen ravinnon tila, ryhti, asento, lihasten jännittäminen, vaatetus ja vieressä olevat vertailukohteet.
Tästä syystä meidän ei siis missään nimessä tulisikaan verrata itseämme fitness-tähtiin huonossa ryhdissä peilin edessä seisoessamme. Pelkkä vatsan sisään vetäminen ja ryhdin oikaiseminen tekevät jo paljon.
– Ensi kerran siihen peilin eteen mennessäsi käännä itsesi kylki edellä peiliin, vedä vatsa niin sisään kuin saat, rinta rottingille ja alaselkä aavistuksen kaarelle. Siitä kun tilttaat pakaraa hieman peiliin päin ja itseäsi komeasti mutkalle, niin kappas vaan, sinullakin on yhtä hyvä belfie-kuvakulma komean pakaran ja kapean uuman kera!
Fitneksessä kisanneet Nora Yrjölä ja Else lautala keskustelivat Huomenta Suomessa fitnesslajien vaatimuksista.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lähde: Piia Pajusen -blogi