Li Andersson: Lopetetaan äitien syyllistäminen ja uudistetaan perhevapaat

Lyhyt uudistusohjelma

Joten lopetetaan äitien syyllistäminen ja toteutetaan iso tasa-arvouudistus sekä lasten että vanhempien hyvinvoinnin puolesta.

1. Uudistetaan vanhempainvapaajärjestelmää 6+6+6-mallin mukaisesti

2. Palautetaan subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus kaikille lapsille

3. Pienennetään päivähoidon ryhmäkokoja 1/7-suhdelukuun

4. Taataan 15 tuntia viikossa maksutonta varhaiskasvatusta kaikille 3-5-vuotiaille lapsille

Vanhempainvapaajärjestelmän uudistamisen lähtökohdaksi pitäisi ottaa perheiden valinnanvapauden ja tasa-arvoisten hoitovastuiden mahdollistaminen. Parhaiten se onnistuu vasemmistoliiton kannattamalla 6+6+6-mallilla. Silloin koko nykyinen vanhempainvapaa uudistetaan niin, että siitä tehdään yksi 18 kuukauden kausi, jonka aikana vanhemmat saavat ansiosidonnaista vanhempainrahaa. Vanhemmat saavat kumpikin oman kuuden kuukauden jakson, jonka lisäksi on yksi kuuden kuukauden jakso, jonka käytöstä perhe itse saa päättää. Vanhemmat voivat valita myös jaksojen järjestyksen.

Jos vain toinen vanhempi aikoo jäädä kotiin hoivavapaalle, hän voi käyttää 12 kuukautta eli ansiosidonnainen vapaa pitenee joka tapauksessa nykyiseen järjestelmään verrattuna. Isä voi käyttää 54 arkipäivän pituisen ajanjakson isälle tarkoitetuista päivistä haluamanaan ajankohtana ja riippumatta äidin vanhempainvapaapäivistä. Tämä tarkoittaa sitä, että isä voisi halutessaan pitää nykyisen kolmen viikon sijasta yhdeksän viikkoa samaan aikaan kuin äiti.

Samaa sukupuolta oleville vanhemmille vapaa jaettaisiin samalla tavalla. Yksinhuoltaja voisi pitää koko 18 kuukauden vapaan. Vapaajaksoja voisi käyttää lapsen kolmivuotispäivään saakka.

Mitä kotihoidon tuelle tapahtuu?

6+6+6-mallia on kritisoitu siitä, että se on kallis. Hinta riippuu luonnollisesti siitä, miten aktiivisesti isät hyödyntävät omia vapaitaan. Vasemmistoliiton teettämien laskelmien mukaan hinnaksi tulee 150 miljoonaa euroa vuodessa, jos puolet isistä käyttävät vapaitaan. THL on tehnyt karkean arvion jonka mukaan noin 30 prosenttia miehistä hyödyntäisivät vapaitaan. Silloin kustannus olisi noin 100 miljoonaa. Vasemmistoliitto esittää tulevassa vaihtoehtobudjetissaan uudistukselle riittäviä varoja.

Usein esitetty kysymys on myös, mitä kotihoidon tuelle sitten tapahtuu. Vasemmistoliiton mallissa myös mahdollisuus kotihoidon tuen käyttöön säilyisi. Vanhempainvapaan ansiosidonnaisen keston pidentäminen vähentää automaattisesti tarvetta kotihoidon tukeen, jota tällä hetkellä käytetään vanhempainvapaan jatkeena.

Jos kotihoidon tuki nyt lakkautetaan, se johtaa todennäköisesti vain siihen, että naiset siirtyisivät työttömiksi työnhakijoiksi kortistoon. Se vaikeuttaa perheiden arkea huomattavasti.

Eläketurvakeskuksen tutkija painottikin varsin osuvasti, että työelämä näyttäytyy erilaiselta eri asemassa oleville naisille: “alle kouluikäisten lasten äidit, joilla on korkeintaan keskiasteen tutkinto, saavat usein pientä palkkaa. Kokopäivätyön palkka on 40 prosentilla alle 2100 euroa kuukaudessa, osa-aikatyö mukaan luettuna pienipalkkaisia on 60 prosenttia. Heistä 60 prosenttia tekee vuorotyötä, ilta- tai yötyötä tai muuten päivätyöstä poikkeavaa työaikaa.”

Niinpä niissä perheissä, joissa kotihoidon tukea käytetään täydet 24 kuukautta, saattaa se olla perheen kannalta järkevin vaihtoehto.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus ja laadukas varhaiskasvatus yhtä tärkeitä

Vanhempainvapaan uudistamisen lisäksi toinen keskeinen ja lapsen kannalta tärkeä kokonaisuus on varhaiskasvatus. Nykyinen hallitus on heikentänyt varhaiskasvatuksen laatua useilla päätöksillä.

Hallituspuolueet ajoivat viime vuoden loppupuolella läpi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen. Sen seurauksena kunnat ovat elokuun alusta voineet päättää varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta 20 tuntiin viikossa, mikäli vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Rajaus koskee siten perheitä, joissa toinen vanhempi on esimerkiksi työtön tai kotona hoitovapaalla.

Hallitus päätti samassa yhteydessä myös varhaiskasvatuksen suhdeluvun muutoksesta, jolla yli kolmevuotiaiden ryhmäkokoja kasvatettiin seitsemästä lapsesta kahdeksaan per kasvattaja.

Ensi vuonna saattaa olla luvassa taas yksi uusi varhaiskasvatuksen laatua heikentävä säästö. Hallitus suunnittelee muutosta, joka antaisi kunnille mahdollisuuden järjestää esikoulua täydentävä päivähoito maksullisena kerhotoimintana. Kerhotoiminta on kunnille halvempaa, mutta sen osalta ei ole olemassa minkäänlaista säätelyä mitä tulee toiminnan pedagogisiin sisältöihin, henkilökunnan kelpoisuuteen tai ryhmäkokoihin.

Esikoulun yhdistäminen kerhotoimintaan voi myös tarkoittaa sitä, että lapsi joutuu liikkumaan jopa kolmen eri hoitopaikan välillä yhden päivän aikana. Se pirstoo pienen lapsen päivän ja lisää turvattomuuden tunnetta.

Erityisesti päivähoitokeskustelussa olen yllättynyt siitä, kuinka monet edelleen ajattelevat, ettei perheillä pitäisi olla oikeutta itse päättää miten haluaa lasten hoidon järjestää. Vaikka vanhempi olisi kotona, voi kokopäiväinen päivähoito monesta syystä olla niin lapsen kuin perheenkin kannalta järkevämpi ratkaisu. Ja ennen kaikkea se on asia josta perheiden pitäisi itse saada päättää.

Erityisesti Timo Soini sanoo puolustavansa perheiden valinnanvapautta. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen oli kuitenkin juuri tämän valinnanvapauden rajoittamista. Perheet osaavat itse parhaiten arvioida, mikä varhaiskasvatuksen muoto ja pituus perheen elämäntilanteeseen sopii. Subjektiivinen oikeus mahdollisti kokopäiväisen varhaiskasvatuksen kaikille perheille, elämäntilanteiden muutoksista huolimatta. Rajaamisen myötä hyvin toimivaa järjestelmää muutettiin ja samalla vaikeutettiin monien perheiden arkea huomattavasti. Se on lisännyt joustamattomuutta eikä vastaa perheiden ja lasten todellisia tarpeita.