Marianne Kullberg oli 24-vuotiaana työskennellyt lentoemäntänä seitsemän kuukautta, kun hänen elämänsä meni uusiksi marraskuussa 1963. Nyt yli 50 vuotta myöhemmin hän kertoo uutuuskirjassa elämästään, joka oli päättyä tulimereen Maarianhaminassa.
Kullberg oli yksi kolmesta eloonjääneestä Aeron (nyk. Finnair) lennolla Turusta Maarianhaminaan 8. marraskuuta 1963. 22 ihmistä kuoli, kun DC3-kone osui hieman ennen Maarianhaminan lentokenttää puihin, kääntyi ylösalaisin, paiskautui maahan ja syttyi tuleen.
Kullberg havahtui turman jälkeen koneessa ja ihmetteli, miksi hän saanut turvavyötään auki. Shokissa hän ei huomannut, että hänen kätensä olivat palaneet, jaloissakin oli vammoja ja hiukset kytivät. Kun turvavyön lukko lopulta aukesi, Kullberg putosi koneeseen tulleesta reiästä pää edellä maahan. Hurjalta kuulostava käänne saattoi pelastaa hänen henkensä, sillä märkä maa sammutti palamaan syttyneet hiukset.
"Silloin olisin voinut kumauttaa häntä"
Turmasta ja sitä seuranneesta tutkinnasta julkaistaan tänään Pekka Nykäsen Kuolemanlento-kirja. Nykänen haastatteli Kullbergia tammikuussa 2016, jolloin hän muisti yhä, miltä päälaelle palanut sänki tuntui. Kullberg kertoo myös säästyneensä pahemmilta palovammoilta jaloissaan, sillä hänellä oli sukkahousujen sijaan nailonsukat. Nailon paloi jalkoihin kiinni, mutta sukkahousujen kanssa vammat olisivat ulottuneet vyötärölle.
Kun Kullberg havahtui palaneesta lentokoneen rangasta putoamisen jälkeen, hän alkoi vaistomaisesti toimia kuten lentoemännän kuuluu. Hän huusi ja yritti kerätä ihmisiä yhteen ja alkoi sammuttaa paloa takillaan. Eloonjääneistä vain yksi tuli Kullbergin luo ja onnistui saamaan naisen saman tien raivon valtaan.
