Leijonien kultakevään 2011 alkupeleissä koetut vaikeudet kasvattivat merkittävästi ryhmää matkalla menestykseen. Pelaajat ja valmennus muistelevat Latviaa ja Saksaa vastaan tulleiden rankkarivoittojen sisältäneen aitoa huolta pelin tilasta. Juttusarja Bratislavan MM-kisoista jatkuu näistä käänteistä.
Juttusarja Bratislavan MM-kisoista 2011 käsittelee Leijonien viimeisintä kultakevättä vaihe vaiheelta kohti unohtumattomia torijuhlia joukkueessa olleiden sekä tapahtumista tehtyjen uutisten kautta.
LUE MYÖS SARJAN EDELLINEN OSA:
OSA 1: Leijonien MM-kevät 2011 käynnistyi NHL-kadolla ja tiukoilla keskusteluilla Jere Karalahdesta – Bratislavan kultajoukkueen matka askel askeleelta
Vain viisi NHL-miestä riveihinsä saanut Leijonat lähti Tanska-ottelulla alkaneisiin Slovakian MM-kisoihin matalin ulkopuolisin odotuksin.
Ykkösviisikossa jäällä olivat puolustajat Sami Lepistö ja Anssi Salmela sekä hyökkäystrio Tuomo Ruutu–Mikko Koivu–Juhamatti Aaltonen. Kakkosessa Antti Pihlström oli Niko Kapasen ja Janne Lahden rinnalla. Kolmannessa arvokisadebytantti Mikael Granlund lyötiin yhteen Jarkko Immosen ja Janne Pesosen kanssa.
Maalilla aloitti Petri Vehanen, kun Teemu Lassila seurasi peliä vaihtopenkiltä. Kokoonpanosta jätettiin tässä vaiheessa ulos kolmosvahti Niko Hovinen sekä hyökkääjät Jani Lajunen ja Jesse Joensuu. Nelosketjussa paikkansa ottivat näin Leo Komarov, Petteri Nokelainen ja Mika Pyörälä.
– Se oli rento, hyvänoloinen ryhmä, jossa oli selkeä johtaja: Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu siinä myös, kertoo apuvalmentajana MM-joukkueessa toiminut Petri Matikainen.
– Sitten oli kovia kavereita, työmiehiä ja tarpeeksi taitoa. Tasapainoinen ryhmä, jossa ei ollut minkäänlaista närää. Ja sitten se lähti liimautumaan pelien, erilaisten palaverien ja tapahtumien myötä.
– Ulkopuolelta, mediasta tai mistään, ei tullut sellaista painetta, että nyt meillä on superjoukkue kasassa. Me vain menimme ja pelasimme. Aloimme elämään siinä omassa kuplassamme kaksi kolme viikkoa, Matikainen kertaa.
Karmeassa Latvia-pelissä ei vielä paniikin aineksia
Vappuaattona 5-1-voittoon päättyneen Tanska-ottelun myötä kisat näyttivät käynnistyneen parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeät pelaajat olivat saaneet onnistumisia, kun sekä Koivun että Immosen kentät olivat osuneet kahdesti. Granlund teki uransa ensimmäisen arvokisamaalin heti avausottelussaan.
Ongelmat alkoivat kuitenkin jo seuraavassa ottelussa. Latvia kuittasi Immosen ensimmäisen erän 1-0-maalin toisen erän ylivoimallaan ja meni kolmannen alussa jälleen Leijonien miesvajauksen aikaan 2-1-johtoon. Katastrofit ainekset leijuivat ilmassa, kunnes Niko Kapanen onnistui ylivoimalla tasoittamaan kamppailun Granlundin ja Immosen loistosyötöistä.
– Latvialla oli valtava trappi vastassa. Keskialue oli perhanan tukossa, ja meillä oli tosi isoja vaikeuksia saada peliä kulkemaan kesken ottelun, Matikainen muistelee.
Lopulta Jarkko Immonen ratkaisi kamppailun voittolaukauskisassa 3-2-lukemin Suomelle. Petteri Nokelaisen mukaan ottelu oli turhauttava, mutta mistään sen pahemmasta ei ollut kyse.
– Mielestäni peli ei itsessään ollut mitään kauheaa missään mielessä eikä ollut paniikkinappula päällä, mutta sellaista tervettä huolta pelin kehittymisestä oli, Nokelainen kommentoi.
Ainoa tappio antoi positiivisimman signaalin
Alkusarjan päätösottelussa oli panoksena lohkovoitto Tshekkiä vastaan. Tämän kamppailun Leijonat hävisi 1-2 Anssi Salmelan tehtyä kavennuksen vasta 20 sekuntia ennen loppua.
Tuomo Ruutu muistaa Tshekki-tappion jopa positiivisempana otteluna kuin muut, voittoihin päättyneet kamppailut.
– Se oli jännää, että vaikka se oli ainoa peli, jonka me hävisimme, muistan sen jälkeen ajatelleeni, että meillä on mahikset ihan mihin vaan. Siinä pelissä oli jotain sellaisia asioita, joista itse tykkäsin, Ruutu sanoo.
– Joskus saatat voittaa pelin ja silti jää vähän sellainen olo, että oliko tämä sitten niin hyvä. Sitten taas joskus voi tulla tunne, kuten tästä pelistä, että tässä on hyvät mahdollisuudet. Totta kai on parannettavaa, mutta tästä voidaan mennä mihin vaan, hän jatkaa.
Saksa hirvitti Matikaista, ottelusta oli tulla täysi katastrofi
Seuraava kurimus oli kuitenkin jo ovella. Leijonat eteni jatkosarjaan yhden voiton ja yhden tappion kanssa eikä kovin moniin pistemenetyksiin ollut enää varaa. Ensimmäisenä kolmesta vastustajasta edessä oli Saksa, jota Petri Matikainen kertoo jopa hiukan kauhistelleensa etukäteen.
– Olimme Nurmisen Pasin kanssa scouttaamassa Saksaa ja katsoimme heidän pelejään siellä. Jo siinä vaiheessa katsoin, että onpa vaarallinen joukkue. He olivat organisoituneet puolustussuuntaan erittäin vahvasti, ja joukkueessa tuntui olevan erittäin hyvä henki. He harjoittelivat hyvin oikeita asioita jäällä, Matikainen listaa.
– Olin ennen sitä Saksa-peliä ehkä hermostuneempi kuin koko turnauksen aikana, koska näin, että se on erittäin vaarallinen joukkue. Ja niinhän se olikin. Siellä oli vahvoja hyökkääjiä ja muutama erittäin vahva pakki.
Tällä kertaa peli alkoi Tuomo Ruudun todellisella onnenkantamoisella saksalaispelaajan ohjattua vain 13 sekunnin pelin jälkeen kiekon omaan maaliin. Saksa kuitenkin tasoitti pelin siirretyn rangaistuksen aikaan.
Toisessa erässä Saksa näytti alkuun syövän Leijonat elävältä. Kaksi maalia reiluun minuuttiin veivät vastustajan jo 3-1-johtoon. Pesosen ja Immosen maaleilla Suomi tuli tasoihin, mutta jälleen ennen erätaukoa saksalaiset kaatoivat kylmää vettä niskaan mennen erätauolle 4-3-johdossa.
Nyt Patrick Reimer sai rynniä maalille aivan vapaasti Leijonien pakittaessa omaa luukkuaan kohti. Osuma päätti vaikeita pelejä Latviaa ja Saksaa vastaan kestämään joutuneen Teemu Lassilan illan.
Ruudun pomppu pelasti, Koivu vapautti tunnelmat rankkarillaan
Suomi oli Saksa-ottelussa tappiolla aina loppuminuuteille asti, kunnes Ruutu vapautti tunnelmat toisella osumallaan. Tälläkin kertaa onnea oli matkassa laidasta lähteneen vedon mentyä pompun kautta Dennis Endrasin vartioimaan maaliin.
– Se oli kyllä aikamoinen pomppu kanssa, Ruutu nauraa.
– Se oli ihan vaihdon lopussa, ja ajattelin, että vielä on vähän energiaa jäljellä. Pitää vain viedä kiekko alueelle ja saada sinne painetta. Mietin, että nyt pitää vain heittää maalille, kun ei ollut paljon muuta (tehtävissä).
– Itsekin yllätyin, että kiekko olikin yhtäkkiä maalissa. Tuollaisia välillä tulee, ja hyvä että tuli tuohon paikkaan, Ruutu toteaa.
Ottelussa oli jopa pientä pakkovoiton makua, sillä tappio olisi sysännyt Leijonat ennen kisaisäntä Slovakiaa ja ennakkosuosikkeihin lukeutuvaa Venäjää vastaan pelattavia otteluita taistelemaan lähinnä viimeisistä pudotuspelipaikoista.
Jälleen rankkareille venynyt kamppailu päättyi tällä kertaa Mikko Koivun veivattua ratkaisun samalla rystykikalla, jolla hän oli helisyttänyt yläpesää jo Latvia-ottelussa sekä saman Saksa-pelin rankkareiden aiemmassa vaiheessa.
Kotijoukkue Slovakian Leijonat selvitti huutomyrskyssä maalein 2-1, vaikka jälleen Suomi oli tappiolla Marian Gaborikin tehtyä 1-0-osuman avauserässä. Ruudun kaksi päätöserän maalia takasivat kuitenkin voiton Leijonille.
Vaikean alkusarjan jälkeen joukkueen lopullinen hitsautuminen jatkui kahdessa seuraavassa ottelussa Venäjää ja Norjaa vastaan, jotka käydään perusteellisesti läpi juttusarjan seuraavassa osassa. Puolivälierien Norja-ottelu sisälsi rajun riidan Leijonien vaihtopenkillä, jota Matikainen muistelee yhdeksi käänteentekeväksi hetkeksi koko kultakevään tarinassa.