Puuverhoiltu julkisivu kannattaa maalata, ja sitten huoltomaalata sopivin välein. On kuitenkin myös puupintaa, jota ei kannata maalata. Maalausneuvoja Marja-Liisa Flinck, Tikkurila Paints Oy:
"Pohjakäsittelemätön lauta. Sen näkee siitä, että laudan kasvaa sinistäjäsientä. Jos semmoisen pinnan koettaa maalata, sieni tulee varmasti maalikalvon läpi muutamassa vuodessa."
Julkisivupaneeliin sopivaa, valmiiksi suoja-aineilla käsiteltyä lautaa saa kunnon puutavaraliikkeestä. Tämänkin laudan tunnistaa selkäpuolelta: siellä on leima, josta käyvät ilmi muun muassa käsittelyssä käytetyt aineet. Leima kertoo myös siitä, että laudalle annetaan takuu sinistäjä-lahottaja-homesieniä vastaan kymmenen vuoden ajaksi. Kuvissa näkyvään pintaan käytettiin lautaa, joka oli lisäksi valmiiksi pohjamaalattu. Tällainen lauta kestää pelkän pohjamaalin turvin ensimmäisen talven yli, joten julkisivu voidaan haluttaessa maalata vasta rakentamista seuraavana keväänä.
Tietysti kaikki nämä työvaiheet voi tehdä käsinkin: uudelle laudalle ensin pohjustepuunsuoja, jonka päälle ulkokäyttöön tarkoitettu pohjamaali ja pintamaali. Pintamaalia voi käyttää myös pohjamaalaukseen, jolloin sitä ohennetaan vastaavasti. Julkisivupaneelikin on käytännöllisintä maalata ennen kiinnittämistä siten, että kiinnittämisen jälkeen jäljelle jäävät vain naulankantojen peittäminen ruosteenestomaalilla ja lopullinen pintamaalikerros.
Ennen kiinnittämistä maalataan jo valmiiksi kaikki laudanpäät. Tällä ne suljetaan siten, ettei vesi imeydy puun sisään: kun jatkokset tulevat tiiviisti toisiaan vasten, ne alkavat muuten ajan mittaan erottua seinästä hilseilevinä kohtina. Mahdollisen oksalakan voi maalata pohjustepuunsuojan jälkeen. Kuusi ei ole läheskään niin pihkovaa kuin mänty, jota käytetään nykyisin julkisivuverhouksissa suhteellisen vähän. Silti Falck korostaa oksalakan tarpeellisuutta:
"Kyllä käsin maalatessa on hyvä käyttää oksalakkaa kaikissa oksankohdissa. Muuten ne tulevat herkästi näkyviin, erityisesti vaaleissa pinnoissa."
Kun ruosteenestokäsittely on kuivahtanut, vedetään viimeinen pintamaali. Myös tässä on olennaista se, että lämpötila on sopiva: vuorokauden keskilämpötilan on oltava vähintään +5 astetta ja ilman suhteellisen kosteuden alle 80%. Auringonvalossa ei kannata maalata, sillä maali kuivuu liian nopeasti. Paras maalaussää on pilvipouta. Maalaus aloitetaan aina ylhäältä ja vedetään alaspäin. Siveltimestä tippuvat roiskeet poistetaan saman tien. Seinä kannattaa maalata kaista kerrallaan - vaikkapa lauta kerrallaan - siten, että työsauma jää aina pontin kohdalle. Silloin se ei näy valmiissa seinässä. Kuvissa vedetään akrylaattimaalia, mutta teollisesti pohjamaalatun laudan päälle käy yhtä hyvin niin öljymaali kuin peittävä puunsuojakin.
Huoltomaalauksen yhteydessä maalityypin suhteen onkin oltava tarkempana - sehän on tehtävä saman tyyppisellä maalilla. Jos käytettyä maalia ei ole merkitty muistiin, se on selvitettävä kokeilemalla: akrylaattimaali eli vesiohenteinen maali liukenee etanoliin tai talousspriihin. Kostutetaan pintaa: jos väriä siis irtoaa, kyseessä on akrylaattimaali.
Öljymaalipinnan tunnistamiseen puolestaan voi käyttää melkein taloudessa kuin taloudesta löytyviä putkenavaustuotteita, jotka ovat vahvasti lipeisiä tuotteita. Kostutetaan pintaa: jos se lähtee kellastumaan, kyseessä on öljymaali. Öljymaalipinta on maalattava öljymaalilla, akrylaattimaalipinnalle käy akrylaattimaalin lisäksi myös vesiohenteinen, peittävä puunsuoja. Ennen huoltomaalauksen tekoa pinta on kuitenkin puhdistettava: sieltä pitää saada kaikki irtonainen maali irti joko teräsharjalla tai kaapimella. Sen jälkeen pinnat pestään miedolla huoltopesuaineella - joskus seinää ei tämän jälkeen tarvitsekaan erikseen huoltomaalata - tai tarpeen vaatiessa homeenpoistoliuoksella, jotka levitetään seinälle, annetaan vaikuttaa jonkin aikaa; harjataan ja huuhdellaan.
Jos vanhaa maalia joudutaan poistamaan luonnonpuuhun saakka, se on käsiteltävä ensin pohjustepuunsuojalla tai erityisellä ulkopohjamaalilla aivan kuten uusi puupinta.
(JKA 4.4.2004)