Lastenpsykiatrian lähetteiden määrä on kasvanut rajusti Suomessa 2010-luvulla. Esimerkiksi Helsingin yliopistolliseen sairaalaan (Hyks) on tullut lähetteitä vuonna 2017 lähes 2,5 kertaa niin paljon kuin vastaavana aikana vuonna 2010.
Hyksin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokarin mukaan lähetteiden määrän kasvu ei välttämättä suoraan kuvasta mielenterveysongelmien yleistymistä.
– Nyt lasten ongelmia tunnistetaan aikaisempaa paremmin ja hoitoon hakeudutaan herkemmin. Hoitoa on myös paremmin tarjolla.
Asiasta uutisoineen Ylen mukaan Hyksin lisäksi lähetteiden määrät ovat kasvaneet myös muualla Suomessa.
Yle uutisoi, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella lastenpsykiatrian lähetteiden määrien kehityksessä on suuria alueellisia eroja. Niin sanottujen pohjoisten klinikkojen alueella, johon kuuluvat muun muassa Raisio, Rusko ja Uusikaupunki, lähetteiden määrä on kasvanut vuodessa 42 prosenttia.
Valtaosa lapsista 9-11-vuotiaita
Repokari korostaa, että mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä enemmän voidaan lapsen hyväksi tehdä hänen kasvuympäristössään. Päiväkodeissa, kouluissa ja perusterveydenhoidossa pitäisi olla menetelmiä ja resursseja tukea lapsia niin, että ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä.
Valtaosa Hyksiin tulevista lapsista on 9-11-vuotiaita. Tavallisimmat syyt tuloon ovat ahdistuneisuus ja ADHD.
– Sinällään ADHD ei ole mielenterveyden vaan kehityksen häiriö. Kun siihen liittyy tunnesäätelyn ja tarkkaavaisuuden ongelmaa, niin lasten kehitykselliset haasteet eivät tule usein parhaalla mahdollisella tavalla kohdatuiksi.
Tämän myötä lapset altistuvat masennukselle, ahdistuneisuudelle ja sosiaalisille ongelmille.
– Tämä on sellainen kokonaisuus, joka pitkittyessään saattaa johtaa aika hankaliin psyykkisiin oireisiin, jos siihen ei saada apua.
Monilla lapsilla kehityksen aikana jonkinlaista oireilua
Ongelmien syntyä voidaan ehkäistä tai toimintakykyä voidaan oireista huolimatta tukea. Repokari sanoo, että monilla lapsilla on kehityksen aikana jonkinlaista oireilua.
– Se voi liittyä elämäntilanteeseen tai johonkin kehitykselliseen vaiheeseen, mutta se ei suinkaan tarkoita, että lapsella olisi kehityshäiriöitä. Mitä paremmin lapsen tavallinen kasvuympäristö pystyy tukemaan tällaisissa tilanteissa, sitä pienempi on todennäköisyys, että mitään häiriöitä kehittyy.
Yhtenä esimerkkinä Repokari mainitsee avioerot. Jos vanhemmat hoitavat asiat keskenään hyvin, ja hoitavat vanhemmuuden hyvin, niin silloin lapsen riski oireiluun avioeron takia pienenee.
– Mikäli tuollainen erotilanne hoidetaan huonosti, lapselle voi tulla pahojakin oireita ja toimintakyvyn laskua.
Ennaltaehkäisyyn panostettava
Yksi sairaanhoidon pitkäkestoinen ongelma on resurssipula, ja sama asia vaivaa myös lastenpsykiatrian puolella. Erityisesti lastenpsykiatreista ja sairaanhoitajista, joilla on lastenpsykiatrista kokemusta, on pulaa.
Hyksissä lähetteet lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ovat lähes 2,5-kertaistuneet verrattuna vuoteen 2010.
– Se on hirveän suuri määrä, koska meillä ei ole resurssit lisääntyneet yhtään siinä ajassa. Olemme tehostaneet toimintaa ja pystyneet ottamaan lapset vastaan hoitotakuun määrittämässä ajassa, mutta nyt alkaa olla sakkaamispiste. Tehostamisen raja alkaa tulla vastaan, Repokari huokaa.
Repokarin mukaan etenkin mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn olisi syytä panostaa. Esimerkkeinä hän mainitsee sellaiset palvelut, joiden piiriin lapsi voi hakeutua matalalla kynnyksellä jo ennen diagnosoitua häiriötä. Tällaisia ovat esimerkiksi koulupsykologit ja -kuraattorit.
– Ne ovat hyvin saavutettavissa ja niihin lapsi voi mennä itse. Siinä mielessä kouluun viedyt palvelut ovat hyviä.