Laputa - linna taivaalla

Alkuperäinen nimi: Tenku no Shiro Rapyuta. Japani, 1986. Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki. Kuvaus: Toshio Nozaki, Nizou Yamamoto. Leikkaus: Yoshihiro Kasahara, Hayao Miyazaki. Musiikki: Joe Hisaishi. Tuotanto: Isao Takahata. Kesto: 125 min.

Hienoa, että Hayao Miyazakin varhaisempaa tuotantoa tulee teattereihin. Parinkymmenen vuoden viive ei haittaa lainkaan. Laputan tyyli ja tekniikka ovat sitä paitsi kestäneet paremmin aikaa kuin monessa sen aikalaisanimaatiossa. Suuri seikkailu alkaa, kun kaivoksessa töitä paiskiva Pazu-poika nappaa kiinni taivaalta putoavan tytön, Sheetan. Tytöllä on kaulassaan riipus, jonka kivi näyttää kumoavan painovoiman.

Nämä kaksi orpoa ajautuvat rajuihin taisteluihin ja vimmaisiin takaa-ajoihin, sillä Sheetaa jahtaavat sekä hallituksen salaiset agentit että koominen ilmarosvojen perhe. Sheeta on nimittäin tietämättään taivaalla leijuvan Laputa-linnan kruununperillinen. Pahiksia motivoivat tutut tunteet, sokea vallanhalu ja ahneus, sankarit taas uskovat hyvyyden voimaan.

Elokuva on muinaistarujen ja tieteisfantasian mutkaton yhdistelmä. Jonathan Swiftin sankari Gulliver vieraili retkillään Laputa-saarella, mutta muita yhtymäkohtia elokuvalla ei ole Swiftin klassikkoon. Ohjaajan esikoinen Tuulen laakson Nausicaä oli surumielinen ja synkkä elokuva, joka kuitenkin päättyi lohdullisesti. Laputa on toimintaseikkailu, jossa vauhdin vastapainoksi koetaan hiljaisia ihmetyksen hetkiä. Leijuvan saaren linnan puutarha kukoistaa ja henkii harmoniaa, sen koskematon paratiisi on melkeinpä vaarallisen kaunis.

Miyazaki rakastaa outoja lentäviä vempaimia, joita on laaja valikoima myös Laputassa. Niiden lisäksi elokuvassa on muun muassa luontoa vaalivia jättiläisrobotteja ja vedenalaisessa kaupungissa uivia kummallisia kaloja. Maagisten yksityiskohtien lista on pitkä ja vaikuttava. Miyazakin animaatioiden ylistys alkaa käydä tylsäksi toistoksi, mutta jälleen kerran saa huokailla ihastuksesta.

Animaatio on täynnä energiaa, värejä, humalluttavia maisemia ja vaihtuvia tunnetiloja, jotka eivät usein kaipaa sanoja. Eikä huumoriakaan ole unohdettu. Kun Sheeta pestataan ilma-aluksen kokiksi, hän saa valtavasti apua kaoottisen keittiön siivoamiseen ja aterian valmistamiseen. Rosvoista on tullut Sheetan edessä lipeviä mielistelijöitä. Naiseuden etuja kannattaa hyödyntää; tätä Miyazaki kuvaa valloittavalla huumorillaan.

Päähenkilöt eivät käy läpi suurta muutosta, kuten mestarin elokuvissa yleensä. Mutta kauniin utopian sankareilla on toki jaloja ihanteita. Sheeta ja Pazu ovat rakastettavia henkilöhahmoja, ja heidän rakkaudeksi kehittyvä ystävyytensä on viatonta ja herttaista: he eivät tarinan kuluessa vaihda edes yhtä suudelmaa. Ääniraidassa on onnistunut balanssi musiikin, äänitehosteiden ja hiljaisuuden välillä.

Teksti: Minna Karila

Lue myös:

    Uusimmat