Mainos

Lapseton Ritva lahjoittaa puoli miljoonaa euroa lääketieteelle: Sairastui harvinaiseen tautiin, jonka hoitokeinona oli aivoverisuonten ohitusleikkaus – "Luulin kuolevani leikkauspöydälle"

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS on saanut merkittävän lahjoituksen yksityishenkilöltä. Helsinkiläinen Ritva H. on lahjoittanut Töölön sairaalan neurokirurgian klinikalle 500 000 euroa käytettäväksi koulutukseen.

Helsingissä asuva Ritva H. oli miehensä kanssa lomamatkalla Kaukoidässä vuonna 2011, kun hänelle ilmaantuivat vakavan sairauden ensimmäiset oireet.

– Olimme Singaporessa ja juuri ruokapöydässä syömässä, kun minulle tuli ykskaks sellainen tunne, etten pysty puhumaan. Sopersin ja solkkasin vähän kuin humalainen. Se oli ihan hirveä järkytys, olin kauhuissani.

Ensimmäinen kohtaus meni nopeasti ohi. Se kuitenkin ehti pelästyttää pariskunnan kunnolla.

– Sain ryypyn vettä ja parin minuutin päästä pystyin taas puhumaan. Kumpikaan meistä ei ymmärtänyt, mikä minua vaivasi, Ritva kertoo MTV Uutisille. 

"Luulin kuolevani leikkauspöydälle"

Ritva meni lääkäriin heti Singaporessa. Se selvisi, että kyse ei ollut aivoinfarktista, mutta tarkempia tutkimuksia ei tehty. Pariskunta keskeytti lomansa ja lensi takaisin Suomeen selvittämään oudon kohtauksen syytä.

– Pääsin lentokentältä suoraan Meilahden sairaalaan tutkimuksiin. Siellä todettiin, että minulla on ollut syntymästä asti sairaus nimeltään moyamoya. 

Moyamoya aiheuttaa aivoverisuonten tukkeutumista. Ritvalla sen hoito vaati aivovaltimoiden ohitusleikkauksen.

– Olin aivan kauhuissani, luulin kuolevani leikkauspöydälle. Aloin itkeä, kun lääkäri sanoi, että nyt aloitetaan nukutus. Lääkäri rauhoitteli minua ja totesi, että ei tässä muuta tapahdu kuin että nukutaan. Se lohdutti minua.

Ritvan aivojen verisuonia operoitiin kahteen otteeseen. Jälkimmäisellä kerralla leikkauksella oli monilukuinen arvovaltainen yleisö.

– Ensimmäinen puoli aivoistani leikattiin toukokuussa ja toinen puoli elokuussa. Silloin täällä Helsingissä oli suuri aivokirurgien konferenssi ja he kaikki seurasivat monitorista minun leikkaustani. Hyvin moni on nähnyt minun aivojeni sisällön.

Ritva itse ei ole tohtinut videota katsoa.

– Minä annan sen jäädä mysteeriksi.

Toipuminen kesti pitkään

Ritva on selvinnyt leikkauksistaan ja sairaudestaan hyvin.

– Olen saanut jo kahdeksan ylimääräistä vuotta elämääni. Jos minua ei olisi leikattu, olisin saanut lisää kohtauksia, pahempia aivoverenvuoroja ja aivoinfarkteja eikä minua varmaan enää olisi tänä päivänä olemassa.

Toipuminen leikkauksista oli kuitenkin hidasta.

– Olin lepotilassa kotona ja tein aluksi kotitaloushommia 10 minuuttia kerrallaan. Kun tein esimerkiksi ruokaa, kävin välillä lepäämässä ja sitten jatkoin taas. Sillä tavalla pikku hiljaa voimani karttuivat.

Kun vuosi oli kulunut, aviomies kysyi Ritvalta, uskaltaisiko hän enää ikinä lähteä lentokoneeseen. Moyamoya-taudin ensimmäisten oireiden puhjettua Ritva oli saanut pahan kohtauksen lentokoneessa paluumatkalla Suomeen.

– Minä vastasin, että en yhtään tiedä ellen minä kokeile. Ja minä olen kaikkea kokeillut, että miten selviän elämässä, ja tähän päivään asti se on sujunut ja nyt olen 75 vuotta vanha.

500 000 euron lahjoitus neurokirurgialle

Kun Ritvan mies kuoli vuosi sitten, hän alkoi miettiä omaisuuttaan ja sitä, mitä sille tapahtuisi.

– Totesin, että minulla on liikaa varallisuutta yksin olevalle, lapsettomalle ihmiselle ja totesin, että voin edistää jotain hyvää asiaa. Ja minulle tuli mieleen HUS:n neurokirurginen klinikka ja erityisesti aivoleikkaukset ja Martin Lehecka. Hänen sormensa ovat aivan käsittämättömät, se millä tavalla hän poraa ensin kalloon reiät ja menee siltä sisälle. Se on mielestäni kuin huippupianistin tai orkesterinjohtajan työtä.

– Toivon, että Martin Lehecka saa lahjoituksella lisää mahdollisuuksia toimia, koska hän on pelastanut minun henkeni kahdeksan vuotta sitten.

Moyamoya on harvinainen sairaus, jota tunnetaan Suomessa huonosti. Ritvan toiveena onkin, että hänen Töölön sairaalan neurokirurgian klinikalle tekemänsä 500 000 lahjoitus lisäisi suomalaisten tietoisuutta taudista.

Onko sairaudestanne enää mitään jäljellä?

– Muisto, joka ei häviä koskaan, mutta ei muuta. Syön kyllä minulle leikkauksen jälkeen määrättyä lääkettä, mutta hyvin monet muutkin tämän ikäiset syövät lääkkeitä, se ei ole mitenkään poikkeavaa. Elän ihan normaalia, tämän ikäiselle ihmiselle sopivaa elämää. 

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja