Ville Turkka istuu autossa ja itkee. Hän on matkalla kotiin joukkueensa jääkiekkoturnauksesta.
– Jo lapsena ymmärsin, että lapsia ja ihmisiä ylipäätään kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, hän sanoo nyt lähes 40 vuotta myöhemmin.
Joukkueessa oli yksi sääntö ylitse muiden – jos unohdat varusteen kotiin, et pelaa. 10-vuotias Turkka oli unohtanut ottaa kypäränsä mukaan, mutta hän pääsi kentälle, sillä hän oli joukkueensa parhaita pelaajia.
– Valmentaja otti kypärän toisen pojan kassista ja laittoi päähäni. Se toinen ei päässyt pelaamaan, minä pääsin.

Vaikka avainpelaaja pelasi, joukkue ei voittanut. Tuolloin autossa Turkka sanoi isälleen, että joskus hänellä on joukkue, jossa toimitaan reilusti.
– Jääkiekkoturnaus oli ensimmäinen sykäys Iceheartsin perustamiselle, hän sanoo.
Alussa kukaan ei osannut luistella
Myöhemmin Turkka päätyi työskentelemään lastensuojelulaitokseen. Hän työskenteli laitoksessa kymmenen vuotta ja tapasi noin 100 huostaanotettua nuorta, joiden tulevaisuudennäkymät olivat huonot.
– Sosiaalityöntekijät sanoivat monesti, että huostaanotettujen lasten perheillä oli ollut ongelmia jo vuosia. Mietin, että miksi ongelmiin puututaan vasta, kun ne ovat äityneet todella pahoiksi.


