Studio55.fissä seurataan kevään ajan yhteensä kymmenen yli viisikymppisen laihdutusurakkaa. Sirpa-Liisa Kuittinen kertoo nyt päiväkirjassaan kokemuksiaan ensimmäiltä painonpudotusviikoilta.
Kolme viikkoa takanapäin, elämäntavat remontissa ja vähemmän remontissa.
Läheisiäni on viikatemies kiusannut jo joulukuun 5.stä päivästä alkaen, neljännet hautajaiset perjantaina ovat toiset joihin laitan kaiken tarjottavan. Koska en ole mikään pitokokki kaikkea on pakko maistaa ja niinpä... Toki jotakin on ilmaantunut korvieni väliin, näitä herkkuja ei tehdä tupla-annosta, maistetaan vain "kuormasta".
Vaikeinta on ollut olla kuuntelijan roolissa ystävän kanssa, joka tietää makumieltymykseni. En ole enkä aiokkaan kertoa tästä elämäntapamuutoksesta läheisilleni. Olkoon se pieni yllätys heille heinäkuisessa sukutapaamisessamme.
Ruokapäiväkirja ja taskussa seuraava lehtiö ovat pitäneet syömiset kohtuuden rajoissa. Kahvillakin käydessä valinta osuu vähemmän rasvaiseen/sokeriseen vaihtoehtoon, ainakin toistaiseksi.
Ukkokaan ei ole huomannut mitään, vaikka kantaa kaupasta munkkeja ja viinereitä, syömättä on jääneet kohdaltani. Toivottavasti ukko herää huomaamaan ostoksiensa virheellisyyden jo eilisen sokerimittauksenkin johdosta (9,5).
Päivittäin olen tehnyt laiskan naisen kävelylenkkejä (30–60min.). Vauhti ei päätä huimaa, mutta kuitenkin olen liikkeellä, ja se tuntuu jopa mukavalta. Odotan innolla lumien sulamista ja pyörän esiin kaivamista, se on ollut mun juttu. Kerran viikossa käyn Mäkelänrinteen uintikeskuksessa vesijumpassa (30 min.) samalla kerralla olen vesikävelyt noin 45 min. Uuden uimapuvunkin jouduin tilaamaan, entinen vanhuuttaanko vai muuten valuu päällä uhkaavasti.
Uuta kevyempää elämää kohti, niin myös lämmintä kesää kohti kevyempänä!