Mainos

Lääkäri Jonne Juntura, 27, sairastui kesken opiskelujen – paniikkikohtaus iski yllättäen, vaikka kaiken piti olla hyvin: "Muistan, kuinka vaikeaa ja nöyryyttävää oli hakea apua"

1:05:26
Jonne Juntura osallistui Porin Suomi Areenassa keskusteluun terapiatakuun tarpeellisuudesta

Helsinkiläinen Jonne Juntura, 27, oli opiskelemassa lääkäriksi keväällä 2015, kun hän sairastui ahdistuneisuushäiriöön ja masennukseen. Sairastuminen yllätti täysin nuoren miehen, jonka elämä oli kaikin puolin kunnossa ja asiat hyvin.

– Elämässäni kaikki meni sinänsä hyvin juuri silloin. Opiskelin ja minulla oli hyvä parisuhde. Tuntui, että kaikki oli hyvin, mutta jokin oli sitten kuitenkin liikaa, hän sanoo.

Juntura tuli kotiin eräänä iltana keväällä 2015, kun hän sai omien sanojensa mukaan todella voimakkaan paniikkikohtauksen.

– Minulla oli koko päivän ollut vähän kummallinen olo, mutta minulla ei ollut mitään aiempaa taustaa mielen sairauksista.

Ahdistava kohtaus

Juntura kuvailee paniikkikohtausta ahdistavaksi ja voimakkaaksi. Sydän hakkasi kovaa ja hän pelkäsi saavansa sydänkohtauksen. Hän ymmärsi nopeasti, että kyse ei ole normaalista arjen ahdistuksesta, jota ihmiset voivat tuntea tavallisestikin.

– Mietin tulenko hulluksi. Se tunne oli niin äkkinäinen. Oli todella pelottavaa, koska en yhtään tiennyt mitä tapahtuu.

Paniikkikohtaus meni ohi, mutta ahdistus jäi. Juntura alkoi yhtäkkiä pelätä asioita, joita hän ei ollut koskaan aikaisemmin pelännyt.

Muutaman päivän nuori mies taisteli ahdistuksensa kanssa, kunnes hän hakeutui Helsingin Haartmanin sairaalan psykiatriseen päivystykseen.

– Oli todella pelottava tunne istua siellä, kun psykiatrian kurssilla vain hetkeä aikaisemmin olin ollut toisella puolella pöytää ja yhtäkkiä istuinkin potilaiden puolella.

– Vielä pelottavampaa oli, että se käynti ei johtanut mihinkään.

Poikkeuksellisen surkea olo

Junturan mukaan päivystyksestä ohjataan eteenpäin, jos on suisidaalinen eli itsemurhariskissä tai psykoosissa. Hän ei ollut.

– Siellä todettiin, että olen ihan ok kunnossa enkä kuole. Käskettiin tulla takaisin, jos tulee huono olo. Samalla annettiin ohje soittaa terveyskeskukseen tai YTHS:ään (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) seuraavana maanantaina.

Juntura muistaa tuon viikonlopun edelleen hyvin.

– Kolme päivää minulla oli poikkeuksellisen surkea olo. Pahinta oli se tietämättömyys siitä, mitä minulle tapahtuu ja tieto, että kukaan ei ollut vastuussa hoidostani, vaikka olin hakeutunut apua saamaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Avun hakemista monesta paikasta

Yhteensä Juntura haki apua 3-4 eri paikasta. Hän kävi julkisessa terveyskeskuksessa, YTHS:llä ja myös yksityisellä, ennen kuin sai apua.

– Tuli hyvin konkreettisesti koettua se, kuinka riittämätön nykyinen järjestelmä on.

Yhteydenotto julkiseen terveyskeskukseen viikonlopun jälkeen oli pettymys. Ensimmäinen vapaa aika oli puolentoista viikon päästä. YTHS:n aika meni kahden ja puolen viikon päähän.

– Kävin terveyskeskuksessa, antoivat lääkkeet ahdistukseen ja sain kerran tavata mielenterveyshoitajaa. Monesti mielialalääkkeet pahentavat oloa ensin ja niin kävikin. Koin sen aivan riittämättömäksi hoidoksi.

Keskustelu auttoi

YTHS:n vastaanotolla selvisi, että Juntura oli laitettu vahingossa korvalääkärille, joka totesi, että hän ei pysty tätä auttamaan.

– Tapasin YTHS:llä 4-5 henkilöä, ennen kuin pääsin yhtään mihinkään.

Kahden kuukauden kuluttua sairastumisesta Junturalle tuli olo, että hänen asiansa oli viimein jonkun hallussa ja hän sai apua.

YTHS:llä hän pääsi tapaamaan psykologia.

– Pelkästään siitä keskustelusta oli todella paljon apua ja se sai minut ymmärtämään, missä mennään.

Terapeutti katkaisi hoitosuhteen selittämättä

Pikkuhiljaa Junturan olo parani. Hän haki Kelan kuntoutuspsykoterapiaa, joka myönnettiin hänelle kolmen kuukauden kuluttua sairastumisesta.

Juntura kävi tapaamassa psykoterapeuttia pari kuukautta, kunnes terapeutti yllättäen ilmoitti tekstiviestillä, että hoitosuhde päättyy.

– Se on minulle mysteeri edelleen. Olimme edellisenä päivänä sopineet vastaanottoaikoja puoleksi vuodeksi, kun hän ilmoitti, että tämä olikin tässä.

Junturalla ei ollut tuolloin voimia lähteä etsimään uutta terapeuttia.

– Nyt olen pikkuhiljaa aktivoitumassa asian suhteen uudelleen.

Tekee töitä lääkärinä

Sairastumisestaan huolimatta Juntura sai lääketieteen opiskelunsa päätökseen, vaikkakin hieman suunniteltua myöhemmin.

Juntura aloitti lääkärin työt viimeisenä opiskeluvuotenaan. Nyt hän työskentelee terveyskeskuslääkärinä Helsingissä.

– Kuntoutuminen onnistui kohdallani hyvin ja olen nyt täysin työkykyinen.

Juntura on halunnut puhua mielenterveysongelmistaan julkisesti ammatistaan huolimatta.

– Muistan hyvin oman tilanteeni, kuinka nöyryyttävää oli hakea ja saada apua ja kuinka vaikeaa se oli. Toivon, että muut eivät joutuisi kokemaan sitä samaa. Siksi haluan myös puhua asiasta ääneen, hän perustelee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Parempi ymmärrys potilaita kohtaan

Junturasta on sääli, että avun saaminen on niin vaikeaa, koska pelkästään terapian avulla ihminen voi pysyä työkykyisenä.

– En aikaisemmin tiennyt, miten vaikeaa hoitoonpääsy ja avun saanti on. Kun olin itse siinä tilanteessa, niin ongelma selvisi minullekin. Siitä on hyötyä myös lääkärin työssäni.

Juntura uskoo, että omien kokemustensa ansiosta hän pystyy puhumaan potilaidensa kanssa paremmin mielenterveysongelmista.

Lääkärikollegat eivät ole kyseenalaistaneet tämän työkykyä saati sitä, että hän puhuu mielenterveysongelmistaan ääneen.

– Nämä ongelmat ovat valtavan yleisiä, joten en ole ainoa.

Haluaa puhua ääneen

Jotkut kollegat ovat kyselleet Junturalta, eikö tämä pelkää tulevaisuuden työnsaannin puolesta.

– Sairastuminen muutti elämänkatsomustani. Silloin ymmärsin, että en pysty vaikuttamaan kaikkeen, kuten en siihenkään, kuinka pitkään elän tai olen työkykyinen.

Junturalle syntyi sairastumisen myötä ajatus siitä, että hän haluaa puhua mielenterveysasioista julkisesti.

– Totta kai se pelottaa, mutta koen, että se on sen arvoista.

Nuorten palvelut pirstaloituneita

Nuoren lääkärin mukaan on sattumaa ja arpapeliä, kuka pääsee hoitoon ja saa apua ja kuka ei.

– Se riippuu siitä, mistä apua hakee. Erityisesti nuorten palvelut ovat todella pirstaloituneita.

Juntura kuvitteli pitkään, että vain hänen omat kokemuksensa avunsaannista olivat huonoja. Lääkärinä työskennellessään hän on huomannut, että näin ei ole.

– Se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos samaa tapahtuisi esimerkiksi syöpätautien kohdalla, niin ihmiset olisivat kaduilla. Mutta mielenterveyssairauksilla on voimakas stigma eikä niitä pidetä niin vaarallisina.

Nuorille saatava apua

Peräti joka viides nuori kärsii mielenterveysongelmista Suomessa. 75 prosenttia mielenterveyshäiriöistä on sellaisia, jotka alkavat nuorena ennen 24 vuoden ikää.

– Sen takia olisi todella tärkeää saada apua nopeasti ja oikea-aikaisesti, jotta nuoret ihmiset pääsisivät eteenpäin ja palautuisivat työkykyisiksi.

– Olisi tärkeää saada resursseja kaikkien ikäluokkiin terveyspalveluihin, mutta jos valita täytyy, niin pitäisi panostaa erityisesti nuoriin.

Tärkeä terapiatakuu

Parhaillaan käynnissä on kannatusilmoitusten keräys kansalaisaloitteeseen terapiatakuusta, jolla halutaan nopeuttaa  mielenterveyspalveluihin pääsyä.

Aloitteessa ehdotetaan säädettäväksi mielenterveyslakiin uusi pykälä, joka takaisi kaikille nopean pääsyn psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. 

Terapiatakuu olisi Junturan mukaan tärkeää, koska silloin ihmiset pääsisivät takuuvarmasti hoitoon muutamassa viikossa.

– Työssäni terveyskeskuslääkärinä on surullista, kun ihminen tulee hakemaan apua, niin monesti potilaalle on tarjota vain lääkkeitä, koska mielenterveyshoitajille ei ole aikoja.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja