Äänien kuuleminen niputetaan helposti ”hulluuden” merkiksi. Lääkäri kumoaa ajatuksen.
– Äänien kuuleminen ei ole sairaus vaan ilmiö. Tutkimuksissa on todettu aivojen kuvantamismenetelmillä, että kun ihminen kuulee ääniharhoja, niin hänellä aktivoituvat aivan samat aivokuoren osat kuin silloin, kun kuullaan ihan oikeita ääniä. Äänet eivät siis ole mielikuvituksen tuotetta – ihminen ihan oikeasti kuulee ne, psykoosiklinikan ylilääkäri Jorma Oksanen Jorvin sairaalasta sanoo.
Kuullut äänet voidaan jaotella kahteen ryhmään.
– Osa on sellaisia, joista ei saa selvää: kellonsoittoa, hälyääntä, puheensorinaa… Niitä saattaa kuulla aika usein silloin, kun on vaikka unenpöpperössä nukahtamassa tai heräämässä. Tällaiset äänet ovat kokemuksina erittäin tavallisia.
– Sen sijaan verbaaliset eli sanalliset äänihallusinaatiot ovat sellaista puhetta tai sanoja, joista ihminen saa selvää. Äänet kenties kommentoivat niitä kuulevan henkilön ajatuksia tai antavat käskyjä, kehotuksia tai kieltoja. Sävyltään ne voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia.
Ulkomailla tehtyjen kyselytutkimusten perusteella arvioidaan, että 10–15 prosenttia ihmisistä kuulee ääniä, joita muut eivät kuule.
– Valmius äänien kuulemiseen lienee jokaisella ihmisellä. Altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi hapenpuute, äärimmäinen rasitus tai traumakokemukset.
Milloin lääkäriin?
Se, miten ääniä kuultaessa pitäisi toimia, riippuu äänten laadusta ja kokonaistilanteesta.