Esitutkinta: Kuvamanipulaatiota ja tekaistu muistikirja – väärennetyille tauluille rakennettiin ovela legenda

Suomen suurimman taideväärennösjutun esitutkinta-aineisto kertoo, miten taideväärennöksille rakennettiin huolella omistushistoria. Siinä käytettiin apuna tunnetun taiteilijasuvun taustaa ja poliisin mukaan väärennettiin valokuvia ja muistikirja.

Suomessa tehtaillaan aktiivisesti taideväärennöksiä 12:00

Taustan rakentamiseen uhrattiin paljon vaivaa. Perustarina oli se, että kuuluisa ranskalainen maalari Fernand Leger (1881-1955) oli Weneskosken suvun perheystävä ja maksanut vippejään maalauksilla.

69-vuotias lempääläläinen kuvataiteilija on kuitenkin tunnustanut poliisikuulusteluissa maalanneensa muun muassa kaksitoista Legerin teosta ja auttaneensa myös tarinan oheismateriaalin valmistamisessa.

Tämä juttu perustuu esitutkinta-aineistoon eli poliisin näkemykseen tapahtuneesta. Jutun käsittely Helsingin käräjäoikeudessa alkaa tammikuussa ja rikokset on kiistetty.

Weneskosken taiteilijasuku

Poliisin esitutkinnan mukaan tarinan rakentaminen alkoi muusikko Jorma Weneskosken kuoltua vuonna 2006.

Poliisin käsityksen mukaan hänet hyvin tunteneet taidekauppiaat ryhtyivät sen jälkeen rakentamaan väärennettäville maalauksille taustatarinaa. Esitutkinnan mukaan myös Jorma Weneskosken entinen vaimo osaltaan vahvisti tarinaa. Hän ei ole jutussa syytteessä.

Omistushistorian luomisen tarkoituksena oli saada väärennökset uskottaviksi.

Juttuun liittyivät olennaisesti Jorma Weneskosken edesmenneet taiteilijavanhemmat Ilmari Weneskoski ja hänen vaimonsa Gerda Weneskoski.

Legenda taidekokoelmasta

Yksi taidekauppias kertoi kuulustelussa näin:

–  Sitten Ilmari Weneskoski, joka oli Jorman isä, opiskeli Ranskassa 1900-luvun alussa. Hän tutustui tuolloin siellä ollessaan kaikkiin koviin suomalaisiin taiteilijoihin, Gallen Kallela, Edefelt ym. Näitähän oli siihen aikaan monia. Tässä yhteydessä tuli paljon taidetta sukuun.

Syntyi –  tai poliisin mukaan synnytettiin –  legenda Weneskosken taidekokoelmasta.

Kertomuksen mukaan 1976 kuollut kapellimestari Ilmari Weneskoski oli Alvar Aallon ystävä. Artekin taustalla olleet Maire Gullichsen ja Alvar Aalto puolestaan olivat kytköksissä asiaan, kun Gullichsen ja Aalto tunsivat Legerin.

Tarinan mukaan Weneskoskien yhteys Legeriin syntyi Gullichsenin ja Aallon kautta.

Legerin töitä oli todellisuudessa esillä Artekissa 1937 ja 1949. Ranskalainen kävi myös Suomessa. 1937 näyttelyä kuvattiin vuosikymmenen taidetapahtumaksi Suomessa.

Yksi - nyt jo kuollut - taidekauppias lähetti 2009 Alvar Aallon museolle sähköpostikyselyn, jossa hän tiedusteli Legerin 1937 näyttelyn teosluetteloa.

Taidekauppias sai museosta listauksen. Poliisin käsityksen mukaan kyse oli petosten valmistelusta.

Taidekauppiaiden taholta kuvioon lisättiin myös kertomus, jonka mukaan pianisti Gerda Weneskoski puolestaan oli omaa sukua Ahlströmeitä. Näin syntyi taustaa maalauksille, joita olisi viety Helsingistä sotaa pakoon ja Ahlströmit olivat ostaneet Ruotsista.

Gerda ei tosiasiassa ollut sukua Ahlströmeille.

Useita Legerin ja muiden taitelijoiden tauluja myytiin Helsingin käräjäoikeuden tiistaina aloittamassa vyyhdissä juuri sillä taustalla, että ne olivat peräisin Weneskosken kokoelmasta. 

Eräässä tapauksessa Pablo Picasson maalaus myytiin suomalaismiljonäärille. Sillä kertaa taulu oli kertomusten mukaan päätynyt Weneskoskille, kun korkea-arvoinen Nokia-mies oli joutunut rahapulaan. Maalaus oli väärennetty.

Ilmari Weneskosken muistikirja

Tätä Weneskoskien taideteosten omistushistoriaa pyrittiin esitutkinnan mukaan vahvistamaan väärentämällä Ilmari Weneskosken muistikirja. Itse kirjaa ei ole löytynyt, mutta valokuvia siitä löytyi yhden taidekauppiaan tietokoneelta.

Poliisin mukaan koko muistikirja on siis väärennös.

Muistikirjassa on lukuisten suomalaisten taiteilijoiden piirroksia ja tekstejä. Siihen on tehty myös merkintöjä lainatuista ja takaisin maksetuista rahoista. Muistikirjan mukaan taiteilijat maksoivat myös velkojaan taideteoksilla.

Muun muassa Legerin maalausten väärentämisen tunnustanut 69-vuotias lempääläismies kertoi poliisille tehneensä muistikirjaan merkintöjä.

Muistikirjan sivun mukaan Ilmari Weneskoski oli lainannut rahaan muun muassa Jean Sibeliukselle. (kuvat voi klikata suuremmiksi)

– Olen piirtänyt tuon nuottiviivaston. Samoin tuon Sibeliuksen allekirjoituksen. Olen kirjoittanut myös tuon tekstin "Musiikki on voimamme ja heikkoutemme", lempääläinen väärentäjä kertoi krp:lle.

– Neljännellä sivulla on minun tekemä tussipiirros joka on signeerattu F.L., mies kertoi.

– Minä otin tuon aiheen jostakin Legerin kirjassa olevasta työstä. Se on yksityiskohta jostakin Legerin kirjassa olleesta maalauksesta. Ihan hilseestä se on tehty.

Kuvataiteilija kertoi tehneensä paljon muutakin kirjaan. Osa oli kopioitu Suomen piirustustaide-teoksesta.

Muistikirjaan oli merkitty taiteilijoiden velkoja. Legerin mainittiin maksaneen Vaasi-maalauksella. Lempääläinen maalasi myös Legerin Vaasin.

– Oletan, että se liittyi niiden Legerin töiden provenienssin vahvistamiseen. Tällä kirjalla oli tarkoitus vahvistaa niiden tekemieni Legerin maalausten aitoutta myynnissä, 69-vuotias kertoi poliisikuulustelussa.

- Aika juonia touhua. 

Mainipuloidut valokuvat

Poliisitutkinnan mukaan provenienssiä eli omistushistoriaa pyrittiin vahvistamaan myös manipuloitujen valokuvien avulla.

Valokuvilla pyrittiin osoittamaan, että Ilmari Weneskoski aikanaan omisti Legerin maalaukset. Maalaukset näkyvät ikäänkuin sattumalta taustalla.

Alla olevassa kuvassa Leger ja Weneskoski ovat samassa kuvassa ja seinällä oikealla näkyy pieni osa Legerin ”Rakennusmiehet”-maalausta. Tarinan mukaan kuva olisi otettu Pariisissa.

Lempääläläismies on tunnustanut maalanneensa Rakennusmiehet-teoksen.

Toisessa kuvassa (alla) Gerda Weneskoski istuu lapsen kanssa ja taustalla aivan kulmassa on osa Le Cirque -maalausta. LeCirque myytiin suomalaiselle miljonäärille 2,2 miljoonalla eurolla. Lempääläläismies on tunnustanut maalanneensa myös sen.

Allaolevassa kuvassa kuvassa Musikantit-maalaus on omistushistoriatekstin mukaan Weneskoskien huvilalla. Tarinan mukaan se oli Legerin lahja muusikkopariskunnalle.

Lempääläläisen kuvataiteilijan mukaan hän maalasi teoksen.

Poliisi kuulusteli todistajana Ilmari Weneskosken tyttärenpojan, jonka arkistosta löytyi samasta tilaisuudesta otettuja kuvia kuin jossa Musikantit esiintyy.

Kyse oli Gerda Weneskosken 90-vuotispäivistä vuonna 1982, joita vietettiin Jorma Weneskosken tuohon aikaan omistamalla Ryttylän kartanolla.

Allaolevissa kuvissa vasemmalla on siis omistushistoriaan liitetty kuva, jossa näkyy osa Musikantit-maalausta.

Oikealla on tyttärenpojan poliisille antama kuva. Tilaisuuden voi päätellä samaksi mm. kuvassa olevan tummatukkaisen naisen vaatteista.

Kuvaparin oikeanpuoleisessa - tyttärenpojan kuvassa - oikeanpuoleisella seinällä onkin eri tauluja.

1948 syntynyt tyttärenpoika oli myös varma, että Legerin ja Weneskosken yhteiskuva on manipuloitu päiden osalta. Isoisä näytti siinä hänen mukaansa 80-vuotiaalta eli kuva olisi 60-luvun puolivälin jälkeen. Leger kuollut jo 1950-luvulla.

Kuvamanipulaatioon päätyi myös poliisin käyttämä asiantuntija.

Tunsiko Aallon?

Poliisitutkimusten mukaan Ilmari Weneskoski ei tosiasiassa tuntenut Alvar Aaltoa.

Krp:n Alvar Aalto -museosta saaman vastauksen mukaan museon arkistoista eikä Aallon kirjeenvaihdosta ole löydetty hakusanalla Weneskoski mitään. Alvar Aallon elämänkerran kirjoittaja Göran Schildtin kolmiosaisessa teoksessa ei mainita Ilmari ja Gerda Weneskoskea

Sen sijaan se tiedetään, että Maire Gullichsen oikeasti tunsi Legerin. Gullichsenin elämänkerran mukaan he tapasivat Pariisissa 1937 ja sen jälkeen Artekissa ryhdyttiin järjestämään näyttelyitä.

– Epäjohdonmukaisena voi pitää sitä, että Fernard Legerin tekemäksi väitetty ja Weneskoskille lahjaksi maalaama "Musikantit" -teos signeerattu 1930 eli seitsemän vuotta aikaisemmin kuin Maire Gullichsen tutustui Fernard Legeriin, poliisitutkinnan johdannossa todetaan.

Tarinan mukaan Weneskosket olivat tutustuneet Legeriin juuri Gullichsenin kautta.

Tyttärenpojan käsityksen mukaan Ilmari tai Gerda ei tuntenut sen paremmin Maire Gullichsenia kuin Aaltoakaan.

Tyttärenpoika: ”Ei taidekeräilijä”

Todistajana kuultu Ilmari Weneskosken tyttärenpoika - hän asui isovanhempiensa luona 26 vuotta - kertoi, että ”Ilmari ei ole koskaan ollut mikään taiteen kerääjä.

– Silloin kun asuimme siellä Lallukassa, niin siellä oli jonkin verran tauluja. Suurin osa näistä tauluista oli Ilmarin itsensä maalaamia töitä seinillä. Joidenkin mielestä näitä oli liiankin paljon.

– Heillä ei ollut missään vaiheessa tässä asiassa esille tulleiden kansainvälisesti tunnettujen taitelijoiden, kuten Legerin maalauksia. Eikä heillä ollut suomalaistenkaan huipputaiteilijoiden töitä lukuun ottamatta yhtä Amelie Lundalin työtä, joka oli tullut heille sukulaissuhteiden kautta.

Tyttärenpojan mukaan Ilmari ja Gerda eivät olleet rikkaita taidemesenaatteja, vaan pikemmin kamppailivat toimeentulonsa kanssa.

– Ilmari Weneskoskella ei ole koskaan ollut Legerin tauluja eikä muidenkaan ranskalaisten mestareiden, tyttärenpoika kertoi.

- Tässä kertomuksessa on totta se, että Ilmari on opiskellut Pariisissa, siihen ne tosiasiat sitten melkein jäävätkin.

Koboltinsininen

Krp perkasi jutussa myös Legerin töistä annettuja asiantuntijalausuntoja.

Yksi keskeisistä töistä oli 2,2 miljoonalla myyty Le Cirque, joka venäläisen asiantuntijan materiaalitutkimuslausunnon mukaan kyettiin ajoittamaan juuri vuoteen 1948. Eli samaan, joka oli tauluun merkitty.

Venäläiselle asiantuntijalle maksettiin eri lausunnoista vuosina 2009-2012 yhteensä yli 30000 euroa. 

Krp lähetti taulun kansallisgallerian suomalaiselle asiantuntijalle, joka on tutkinut muun muassa maalausten koboltinsinistä väriä viisitoista vuotta.

Tutkijan mukaan Le Cirquen koboltinsinisessä väriaineessa ei ollut juurikaan epäpuhtauksia, vaikka 1948 maalatussa taulusssa sellaisia olisi pitänyt olla. Tutkija arveli lausunnossaan (ote alla), että koboltin sininen oli melko uutta ainetta.

Lempääläinen kuvataiteilija kertoi kuulustelussa hakeneensa maalit teoksiin tamperelaisesta taidekaupasta, josta hän sai hyvät alennukset. Kuvataiteilija sai vain minimaalisia palkkioita maalaamistaan väärennöksistä. 

Poliisin käsityksen mukaan venäläisen asiantuntijanaisen lausunnot olivat tahallaan harhaanjohtavia.

Taulujen aitoutta ja väärennystarinaa puidaan tammikuussa alkavassa oikeudenkäynnissä.

Lue myös:

    Uusimmat