Alkoholi on iso osa kuusikymppisen Arton elämää. Vähän liiankin iso. Arto sanoo käyttävänsä alkoholia päivittäin. Hän tarvitsee selviytyäkseen muiden apua. Sitä hän onnekseen saa kotipaikkakuntansa toimintakeskuksesta.
− Ilman tätä toimintakeskusta olisin ollut hukassa kymmeniä kertoja. Tästä on ollut todella suuri apu, vaikka paikan ovi olikin ensin todella raskas avata, Arto sanoo.
Jotain toimintakeskuksen tärkeydestä kertoo se, että Arto murtuu kyyneliin puhuessaan paikasta. Hän ei osaa nimetä yhtä syytä juomiselleen.
− Voi olla, että tätä on ollut suvussa. Matkan varrella on ollut parisuhdeongelmia, ja kaikki asiat ovat olleet nipussa, Arto miettii.
Sen hän ainakin tietää, ettei ole ongelmansa kanssa yksin. Arto näkee ympärillään ikäisiään kohtalotovereita.
− Aika hemmetin monella juominen on elämäntapana. Sitä ei voi kuin katsoa vierestä, koska juominen on jokaiselle hyvin henkilökohtainen asia. Puhuminenkaan ei oikein auta, kun jokaisen pitää itse tehdä se päätös, Arto pohdiskelee.
Arto on kokeillut elämää ilman viinaa. Aivan kuivin suin hän ei kykene elämäänsä elämään, mutta jonkinlainen ote Artollakin on.
− Minun onneni on se, että minun on pakko tehdä jotain. Siksi olen ajokunnossakin päivittäin. Mutta juominen on kuitenkin tullut tavaksi.
− Olen ajatellut elämistä ilman viinaa ja kokeillutkin sitä. Elämässä näkyy silloin värit, muuten on aika mustavalkoista. Kannustan kaikkia jättämään viinan, Arto sanoo.