Milloin se tapahtuu? Miten se tapahtuu? Sattuuko se? Mitä on sen jälkeen? Kuolemanpelko tekee elämästä synkkää. Joskus ahdistus helpottaa, kun kuolema tulee sattumalta lähelle, mutta tunnetta voi yrittää itsekin nujertaa.
– Lapsena kuolemanpelko tulee usein siinä vaiheessa, kun ymmärretään, että elämä voi loppua ja että ollaan itse kuolevaisia. Oma poikani sanoi yhtäkkiä kymmenvuotiaana, että häntä pelottaa kuolema. Kun kysyin, mikä siinä pelottaa, hän vastasi: se, kun ei pysty ajattelemaan, mitä on olla olematta, teologian tohtori, dosentti ja Kuoleman kulttuurit Suomessa -kirjan yksi toimittajista Virpi Mäkinen sanoo.
Kuolemanpelko saattaakin olla juuri olemattomuuden ja itsen häviämisen pelkoa.
– Ihminen on biologisesti rakennettu elämään ja ikään kuin taistelemaan elämän puolesta viimeiseen asti. Kuitenkin me kaikki kuolemme tietämättä sitä hetkeä etukäteen, voimatta sille mitään tai tietämättä, mitä kuoleman jälkeen on. Se, ettei kuolemaa pystytä määrittelemään, tekee siitä niin pelottavan ja ahdistavan. Loppuuko kaikki siihen? Tätä kukaan ei voi kertoa meille.
Myös ajatus itse kuolemisen hetkestä aiheuttaa ahdistusta.
– Ihmiset pelkäävät usein nimenomaan pitkitettyä kuolemaa, kipua ja kärsimystä.
Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä enemmän myös omaa kuolemaa ”eletään”.
– Vanhat ihmiset valmistautuvat elämän loppumiseen esimerkiksi tekemällä listoja siitä, keitä heidän hautajaisiinsa kutsutaan. Monet myös puhuvat paljon siitä, kuka ystävistä nyt taas on kuollut. He elävät lähempänä kuoleman todellisuutta, vaikka oikeastihan meistä jokainen voi kuolla minä hetkenä hyvänsä.
