Luiz Ruffato: Tekokukkia. Into. 176s. 2015
Kertojaminä tapaa Uruguayn syrjäseudulla Doloresissa Paksukainen-nimisen nelikymppisen miehen. Tarinassa ei ole kuitenkaan mitään lystillistä.
Paksukainen on kunnon perheenisä, joka pelkää kuolla ennen kuin hänen lapsensa kasvavat aikuisiksi. Ajatus tästä ylläpitää hänessä jatkuvaa paniikkia ja pelkoa. Paksukaisella on salaisuus. Se ei ole se, että hänen isänsä katosi sotilasdiktatuurin aikana. Eikä se, että hän lähti etsimään isäänsä Brasiliasta.
Paksukainen palasi isänetsintämatkaltaan tyhjin käsin, sen hän on läheisilleen kertonut. Matkan seurauksena hän kuitenkin kantaa synkkää salaisuutta. Sen hän lopulta paljastaa ventovieraasta tutuksi tulleelle Maailmanpankin työntekijälle, Dório Finettolle.
Ruffato rakentaa maailmaa matkaavasta Finettosta oikean henkilön, kertoo saaneensa häneltä nivaskan papereita, muisteloitaan, joille Ruttafo voi tehdä mitä haluaa. Ruffato muokkasi niitä näiden kansien välissä olevia ihmiskohtaloita.
Finetto on brasilialaisen maatyöläisperheen syrjään vetäytynyt lukutoukkapoika. Tarinoissa hän on joko insinööriksi opiskeleva tai jo valmistunut perheetön, ikääntyvä mies. Illuusioton, eksistentialistinen hahmo, jonka elämä on aina seinälasin toisella puolella.
”Olen asunut Washingtonissa yli kaksikymmentä vuotta, ja viisitoista vuotta sitten ostin asunnon Rua Paissandun varrelta Rio de Janeirosta, Flamengon kaupunginosasta. Käyn aina samoissa kirjakaupoissa ja elokuvateattereissa, syön samoissa ravintoloissa, mutta minulla ei ole ainoatakaan ystävää. On minulla toki tuttavia, työtovereita, kirjeenvaihtokumppaneita, mutta ei ystäviä, tuiki tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa voimme jakaa niin tärkeät kuin mitättömät kuulumisemme, henkilöitä joiden kanssa voimme jatkaa juttua ikään kuin se olisi jäänyt kesken edellisiltana, vaikka emme olisi tavanneet vuosikausiin; jotka ymmärtävät meitä pelkästä katseesta, äänensävystä...”
Tällaiselle ihmiselle satunnaiset tuttavuudet kertovat tarinaansa. Ja käy ilmi, että kaikilla on elämä vinksallaan, seinälasin toisella puolella, täynnä toteutumattomia haaveita, elämän kovertamaa tyhjyyttä, surua.