Kun Nadja Mäkinen heräsi alasti solariumista, hän tajusi asioiden olevan huonosti: 14-vuotiaana alkoholiin rakastunut perheenäiti varjeli kulissejaan yli 20 vuotta – "Häpesin ja inhosin itseäni"

0:32
Katso Nadjan tarina yläpuolelta

Nadja Mäkinen rakastui alkoholiin 14-vuotiaana. Juominen jatkui vauhdikkaana alkoholimyrkytyksestä ja poliisikyydeistä huolimatta. Mäkisestä kasvoi ulkonäöstään ja imagostaan huolehtiva viiden lapsen alkoholisti-äiti, joka ei myöntänyt sairauttaan.

"Mutta ethän sinä edes näytä alkoholistilta?"

Nadja Mäkinen, 38, sai vastata tuohon kysymykseen useita kertoja sen jälkeen, kun hän oli myöntänyt paitsi itselleen, niin myös läheisilleen olevansa alkoholisti.

Vastaus on sinällään ilmeinen. Suomessa on noin 400 000 päihderiippuvaista, joista 300 000 käy töissä.

Valtaosa alkoholisteista ei sovi puolisonsa, talonsa ja työnsä juoneeseen, puiston penkillä kesäisin nukkuvaan stereotypiaan.

– Toisaalta on hyvä, etten ihan rappioalkoholistilta näytä, mutta aluksi oli työlästä selittää asiaa ihmisille. Ihmiset eivät ajattele, että tavallisen näköinen ihminen voisi olla alkoholisti. Kyseenalaistin sen takia myös itse alkoholismini, Mäkinen muistaa.

Läheiset kyseenalaistivat alkoholismin

Mäkinen myönsi itselleen olevansa alkoholisti, kun hän oli kotijuomien loputtua lähtenyt kaupungille ja herännyt alasti solariumista. Mäkinen ei tiennyt miten oli sinne päätynyt. Hän keräsi vaatteensa, lähti pois, pääsi kotiin ja romahti.

– Kuka toimii noin? Se ilta ei sinällään ollut edes erikoinen. Minulle sattui tuollaisia asioita vähän väliä, Mäkinen myöntää.

Mäkinen päätti, että nyt on pakko toimia. Hän laittoi viestin tuoreelle miesystävälleen: Mulla on ongelma.

Läheisten reaktio oli poikkeuksetta sama. He olivat yllättyneitä. Äiti tiesi tyttärensä juomistyylistä, mutta ei alkoholismista.

Kaikki tunsivat Mäkisen villinä juhlijana, jonka seurassa sattui ja tapahtui, mutta kukaan ei arvannut, että hän juo myös yksin.

– Jouduin todistemaan lähipiirilleni, miksi lähden päihdehoitolaitokseen. Alkoholismiani jopa kyseenalaistettiin. Aika moni arveli raittiin mieheni aivopesseen minut. Enää minulla ei ole tarvetta selitellä sairauttani, Mäkinen kertoo.

"Häpesin ja inhosin itseäni"

Läheisten epäilyt olivat periaatteessa järkeenkäypiä. Nadja Mäkinen oli pitänyt huolen, että kulissit kiilsivät.

– Minun tai perheeni ulkonäöstä ei kukaan millään tasolla pystynyt päättelemään, että jokin olisi huonosti. Kotiini ei ollut asiaa, ellei ollut ilmoittanut tulemisestaan hyvissä ajoin. Halusin aina järjestää kaiken näkyvän kuntoon, Mäkinen toteaa rutiineistaan.

Mäkinen piilotti oluttölkit, lojuneet laskut ja sotkut. Kaikki normaalista elämisestä johtuvat jäljet saattoivat Mäkisen mielessä aiheuttaa muissa epäilyjä.

Mäkinen häpesi sitä, miten asiat kiiltokuvapinnan alla olivat. Hän kertoo olleensa masentunut, mikä on alkoholisteille tyypillistä.

Rintalastan päällä tuntui olevan musta painava möykky.

– Häpesin ja inhosin itseäni. Yläasteen jälkeiset koulut olivat jääneet kesken. Oli taloudellisia huolia. Tiesin, että join paljon. Jouduin perumaan tapaamisia, koska olin krapulassa. Löysin kuitenkin aina syyn juoda lisää, Mäkinen ihmettelee.

Alkoholisti Mäkinen ei kuitenkaan ajatellut olevansa.

Rakkautta ensikulauksella

Nadja Mäkinen ja alkoholi tutustuivat yläasteella.

– Join ensimmäisen kännin seitsemännen luokan keväällä. Sitä ennen olin ollut kiltti tyttö. Kapinallisuuteni heräsi ja räjähti, Mäkinen muistelee.

Koulun diskossa savukone puhkui, musiikki raikasi ja Mäkinen kavereineen kikatti.

– Tuntui, että sain supervoimia. Rakastuin nousuhumalaan. Tiesin heti, että tästä tulee minun juttuni ja tätä minä haluan tehdä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Mäkinen myöntää.

Juomisesta tuli nopeasti holtitonta. Kahdeksannella luokalla Mäkinen joutui sairaalaan alkoholimyrkytyksen vuoksi. Poliisi vei Mäkisen kotiin useamman kerran.

– Myöhemmin juhlin usein itseäni selvästi nuorempien ihmisten kanssa. Monet sanoivat, että ”miten sinä voit olla lähes 40-vuotias ja juhlia kuin parikymppinen”. Tunsin itseni kovaksi muijaksi. En nähnyt, kuinka epätoivoista se oli, Mäkinen ihmettelee.

”Ruma sana, mutta…”

Huomiota Mäkinen himoitsi kaikilta ja eritoten pojilta, joita hän ei nuorempana uskaltanut lähestyä kuin kännissä.

– Humalassa minulle oli melkein se ja sama kuka minulle teki ja mitä, Mäkinen avautuu.

Juontiaikojensa moraalia Mäkinen kuvaa luhistuneeksi.

– Jos joku tarjosi juotavaa, niin annoin käyttää itseäni hyväksi. Ruma sana, mutta kyllä se oli kaljahuoraamista, Mäkinen sanoo.

Kulissit siirtyivät someen

Juomisaikojen viimeiset puolitoista vuotta Mäkinen oli sairauslomalla. Töistä hänet irtisanottiin. Viimeinen puoli vuotta ennen juomisen lopettamista oli yhtä syöksykierrettä.

Huolella rakennettu imago tervettä elämää elävästä juhlijasta alkoi rapistua.

– En pystynyt enää pitämään kulisseja yllä. Eristin itseni muista ihmisistä. En halunnut olla tekemisissä äitini tai sisarusteni kanssa. En halunnut nähdä ystäviäni, Mäkinen sanoo.

Valheellisen omakuvan ylläpito ei kuitenkaan täysin loppunut.

– Elin sen loppuajan sosiaalisissa medioissa erilaisissa sinkkuryhmissä. Se oli minulle tosi kivaa, koska somessa olin iloinen, terve ja hyvinvoiva ihminen, jolla oli nokkela huumorintaju. Tai näin ajattelin. Todellisuudessa ne some-touhut menivät täysin yli, eikä elämästäni ollut kuin haituvia ja rippeitä jäljellä, Mäkinen kertaa.

– Loin itsestäni täydellisen potentiaalisen tyttöystävän. Se oli sitä, mitä olisin niin kovasti halunnut olla. Sellaiseksi minä myös hetkittäin ajattelin itseni, Mäkinen jatkaa.

Vallitseva tunne oli kuitenkin häpeä. Mäkinen piti itseään kauheana ihmisenä.

– Kuvia ottaessani ja someen kirjoittaessani tunsin itseni edes hetkellisesti siedettäväksi. Jokaisen kuvan piti olla juuri sellainen kuin halusin. Ne olivat tietynlaisia projekteja, Mäkinen ajattelee.

”En ajatellut valehtelevani”

Nadja Mäkisen elämä perustui joko osittain tai kokonaan valheille juomisen aloittamisesta lähtien. Kotiintuloajoista ja rajoista Mäkinen luikerteli irti mitä kekseliäimmillä tarinoilla.

Kun ystävät kysyivät, mitä Mäkinen oli päivällä tehnyt, saattoi hän kertoa kokanneensa ruokaa, mieluiten salaattia, ja käyneensä lenkillä.

– On jännää, että en koskaan ajatellut valehtelevani, vaikka valehtelinkin jatkuvasti. Pidin itseäni luotettavana ja rehellisenä ihmisenä. Vähättely ja kaunistelu ei mielestäni ollut epärehellisyyttä. Tietyllä tapaa uskoin valheisiini, Mäkinen perustelee.

– Minulle tuli parempi mieli, kun kerroin asioita, jotka olisivat voineet olla totta, Mäkinen jatkaa.

Raskaus herätti toiveita paremmasta

Kaikkea aikaansa Mäkinen ei pystynyt pyhittämään juomiselle ja reippaan imagon pönkittämiselle. Hän oli paitsi alkoholisti, niin myös viiden lapsen äiti, mikä tavallaan myös auttoi puhtoisen imagon rakentamisessa.

– Se on aika tabu, että perheenäiti on alkoholisti, Mäkinen arvelee.

Äitiyden piti olla pelastus. Mäkinen tuli raskaaksi 19-vuotiaana, jolloin hän oli jo lopen uupunut jatkuvaan ryyppäämiseen.

– Ajattelin, että raskaus antaa minulle suunnan. Minusta tulee äiti ja alan elämään normaalia hyvää elämää, Mäkinen ajatteli toiveikkaana.

Raskausajat Mäkinen on aina ollut selvin päin. Aluksi juominen jatkui silloin, kun lapset menivät päivähoitoon.

Kun lapset kasvoivat, lisääntyi myös alkoholinkulutus. Viikonloppuisin juominen lähti lapasesta, olivat lapset sitten kotona tai eivät.

– En sano, että kahden nuorimman lapsen kohdalla olisin lähtenyt juomaan suoraan laitokselta, mutta hyvin nopeasti kuitenkin, Mäkinen kertoo avoimesti.

”Äitini on alkoholisti”

Nadja Mäkinen pääsi kuiville Minnesota-mallisen hoidon avulla. Aiemmin hänen veljensä oli saanut apua samaisesta hoitomuodosta. Hoitoa ehdotti Mäkisen miesystävä.

Hoitolaitoksessa vietetyn kuukauden jälkeen Mäkinen ei ole alkoholia juonut. Raittiina hän on ollut reilun vuoden. Toipumisestaan hän on kirjoittanut blogia Raitis nainen.

Osa lapsista oli mukana Minnesota-malliseen hoitoon kuuluvassa läheiskohtaamisessa.

– Lapseni saivat kertoa, miltä äidin juominen on tuntunut. Olemme myös kotona puhuneet asiasta. Joskus vähän naurattaa, miten avoimesti 6-vuotias tyttöni kertoo äitinsä alkoholismista, Mäkinen hymähtää.

Alkoholismi on vahvasti perinnöllistä. Mäkinen haluaa, että lapset saavat aiheesta faktatietoa. Toisaalta hän haluaa myös tehdä selväksi, ettei lasten tarvitse hävetä äitiään. Mäkinen ei valinnut jatkuvaa juomista, sillä alkoholismi on sairaus.

– En ole pystynyt olemaan niin läsnä kuin minun olisi kuulunut olla. Kuivahumalassa, silloin kun minun on tehnyt mieli juoda, mutta en ole voinut, pinnani on ollut äärettömän kireä. En pystynyt vastata lapsieni tarpeisiin ja lupasin asioita, joita en pystynyt tekemään, Mäkinen kertoo.

Äskettäin Mäkinen katsoi lastensa kanssa vanhaa videota, jossa hänellä oli kädessään drinkki.

Yksi lapsista hihkaisi heti, että eihän äiti saa juoda.

– Kerroin, että video on ajalta, jolloin olin alkoholisti. Nykyään olen raitistunut alkoholisti, Mäkinen sanoo.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja

    MTV Oy on osa Teliaa. Yrityskaupan myötä olemme päivittäneet tietosuojasivustomme ja tietosuojakäytännöt. Päivitetyt tietosuojakäytännöt astuvat voimaan 15.4.2020. Lue lisätietoja tästä.