Kevään ensimmäinen jäätelötötterö, ilmapallot ja aurinko ovat ikuisesti mielessä säilyviä muistoja lapsuuden vapuista.
Nuoruuden vaput olivat riemullista rytinää, jota aikuinen hellän kaihoisasti muistelee. Aikuisena riekkuminen ei houkuta, mutta kesän alkaminen on iso ilon aihe.
Vappupäivän aurinko ja lämpö säilyvät mielessä paremmin kuin kylmät sateet. Mutta esimerkiksi Ristomatti Ratia muistaa, miten hän eräänä vappuna hiihti kodistaan Kaivopuistosta kavereiden joukkoon juhlimaan.
Paula Nummela: Maalaistyttö pääsi kaupunkiin

Korutaiteilija, astrologi Paula Nummela ei unohda koskaan lapsuutensa vapputunnelmaa.
– Parhaita olivat hetket 1960-luvulla, kun pieni maalaistyttö Urjalasta pääsi serkkujen luo Tampereelle. Pirkko-serkku vei meidät Pispalanharjulle, jossa keikistelin vapuksi saaduissa uudessa kesämekossa ja -kengissä.
– Muistan ne ihanat jäätelötötteröt ja valtavan suuret heliumtäytteiset vappupallot. Voi miten itkin, kun palloni karkasi. Se oli ollut kiinnitettynä jonkin vaatteen nappiin, irtosi ja kohosi kirjaimellisesti taivaan tuuliin, Paula nauraa muistolleen.
Paula matkustaa työnsä vuoksi talvella ulkomailla, joten keväästä ja kesästä hän nauttii Suomessa. Paulan kesäkorusarja on valmis, ja syksyn korutkin jo hyvää vauhtia valmistumassa, joten nyt on aikaa myös ystäville. Kuten monena muunakin vappuna.
– Menemme kävelylle Kaivopuistoon muutaman hyvän ystäväpariskunnan ja lasten kanssa. Nuorin juhlija on ystävättäreni parivuotias poika, joka saa valita Kauppatorilta viukan, hyrrän tai jonkin muun vappulelun.


