Kuinka paljon pikkulapsille pitäisi antaa päätäntävaltaa perheen asioista? Supermutsi vastaa

Kysymys: Kuinka paljon pikkulapsille pitäisi antaa päätäntävaltaa perheen asioista?

Supermutsin vastaus: Lapsen elämä on aivan käsittämättömän vaikeaa ja ahdistavaa, mikäli kaikkeen annetaan vaihtoehto. Lapsi on lapsi, eikä tiedä maailman kaikista vaihtoehdoista kaikkea. Enhän minäkään tiedä. Enkä edes halua. 

Oletko ajatellut joskus, miten vaikeaa olisi seisoa valintojen edessä ilman, että arki on jo muovannut tekosi rutiineiksi? Mitä jos joka ikiseen toimeen tai tapahtumaan olisi vaihtoehtoja, tai mitä jos niitä vaihtoehtoja pitäisi punnita joka kerta. Kuten tiedetään, aina on vaihtoehto, mutta aikuisina kykenemme pääsemään niiden yli ilman suurempia tunnemyrskyjä. 

Eilen törmäsin äitiin, joka kysyi yksivuotiaaltaan, että puetaanko haalarit? Mitä hittoa, ulkona on pakkasta! Shortsitko siinä pitäisi pukea? Haluaisitko pistää pipon, kuului seuraavaksi? Kieltämättä aikaa koko pukemisrumbassa kului yli puoli tuntia. Mietin vain, että mitähän tuo touhu on esimerkiksi ruokapöydässä tai jossain lapselle epämiellyttävässä tilanteessa.  

Vanhemmat haloo, uhmakaudella on syynsä. Lapsen pitää sen kautta oppia säätelemään ja ilmaisemaan omaa tahtoaan. Ja sitä opetellaankin huolella. Maailma on kaoottinen paikka, jota vanhempi säätää lapsilleen. Liiat vaihtoehdot hämmentävät ja mikäli aikuinen antaa vaihtoehdon, on lapsen valintaa kunnioitettava ja tehtävä sitten niin.

Jos olet vanhempana jo päättänyt, että nyt mennään ulos, niin miksi kysyt lapsen kantaa asiaan? Haluatko antaa lapselle päätäntävallan ja sitten kumota sen? Kiukun keskellä tärkeintä on hyväksyä lapsi omana itsenään ja aikuisen vastaanotettava kiukku. Aikuisen on syytä kertoa lapselle jos myös häntä kiukuttaa, mutta ei mennä itse kiukkuun mukaan. Muuten lapsi oppii, että kiukku on pelottava ja ahdistava asia.

Pitää muistaa, että lapsi mallintaa aikuista kaikessa ja tekee sen pienestä pitäen. Yksi pahimmista virheistä on käskeä lasta tekemään niin kuin vanhempi sanoo, mutta tehdä sitten itse toisin. Ei taatusti toimi.

Itselläni on lapsia. Ja ei, en anna vaihtoehtoa syödäänkö tänään vai ei. Ja kyllä, olen provosoitunut kiukkuun mukaan, se annettakoon minulle anteeksi. Mutta se suorastaan raivostuttaa, kun kuulen vanhempien puhuvan lapsilleen jatkuvasti konditionaalissa. Sama kuin kysyisi: Haluatko hengittää?