Työ on kuljettanut Ritva Oksasta 1950-luvulta lähtien ympäri Suomea. Jatkuva pakkaaminen ja purkaminen on elämäntapa, johon työllistetyn näyttelijä-laulajan on ollut pakko suostua. Uhrauksesta Oksanen ei silti puhu; onhan kyseessä ammatti, jolle hän antaa yhä kaikkensa.
Yhä täysille katsomoille Hämeenlinnan Teatterissa pyörivä Niskavuori − Loviisan tarina on tuorein esimerkki Ritva Oksasen ammattitaidosta. Ei heti uskoisi, että vahvoista naisrooleistaan tunnettu Oksanen tuntee yhä olevansa hukassa uuden roolityön alkumetreillä.
− Sitä ajattelee, että miten minä olen tässä. Ei saa mistään kiinni, eikä tiedä, mistä aloittaa. Täytyy vain uskoa, että kyllä tämä tästä taas lähtee, Oksanen kertoi Studio55.fille viime keväänä.
Näyttelijä-laulajan uraa katsoessa ei voi kuin todeta, että lähtenyt on, kerta toisensa jälkeen. Oksanen on yhä 72-vuotiaana haluttu ammattilainen, jolle riittää roolitarjouksia.
Oksanen iloitsee elämänvaiheesta, jossa hän ehtii nauttia töistään eri lailla kuin kiivaimpina vuosina.
− Nuorena töitä tuli joka puolelta, enkä osannut sanoa ei. Nyt olen oppinut sanomaan, että kiitos, en voi ottaa muuta vastaan.
Kohtalona estradi
Pikku-Ritva tiesi jo 3-vuotiaana ryhtyvänsä näyttelijäksi. Teini-iässä myös laulunlahjoilla siunattu nuori nainen sai kiinnityksen tanssiorkesterin puikkoihin.
− Olen laulanut aina, se oli alusta asti luonteva osa elämääni. Tuolloin valtiontalolla keskellä Jyväskylää oli lauantaitanssit, ja kiertelimme myös lavoja. Laulaminen oli tavallaan harrastus, minä olin pikkutyttö poikien joukossa, Oksanen muistelee uransa alkutaivalta.
