Kampin palvelukeskuksessa iäkkäät herrasmiehet tarjoilevat naisväelle äitienpäivän kunniaksi.
– Otathan sinäkin sitten kahvia ja kakkua, kerran äiti olet, kyselee varttunut herrasmies paikalle pöllähtäneeltä toimittajalta. Eläkeläiset Veikko ja Pekka tarjoilevat Kampin palvelukeskuksen rouville äitienpäiväkahveja jo neljättä vuotta peräkkäin.
Kahvipöydässä käykin jatkuva kuhina. Kahdeksankymppisetkin muistavat kaiholla ja lempeydellä omaa äitiään ja tämän opetuksia. Rouvat kertoilevat ylpeyttä äänessään ulkomailla pärjäävistä ja opinnoissa menestyvistä lapsistaan ja lapsenlapsistaan.
Nämä naiset ovat olleet äitejä jo 1950-luvulta alkaen.
– Maailma oli silloin niin erilainen! Sain jopa kotiin apua silloin kuin kotiuduimme, mitä nykyisin ei niinkään saa. Vauvaa pidettiin siihen aikaan kaksi kuukautta kotona, ei me mihinkään liikuttu, 80-vuotias Lea Lehti muistelee ja ihmettelee nykyisiä kaupungilla vauvojen kanssa kahvittelevia nuoria äitejä. Hän sai lapsensa 1950- ja -60-luvuilla ja oli kaupunkilainen uraäiti.
– Äitiyslomaa oli kaksi kuukautta. Kun lapsi oli sairas, itse piti järjestää hoitaja aina jostain. Ei lapsen sairauden tähden saanut töistä olla poissa. Kaikki avut, mitä tämän päivän nuorella äidillä on, kuten turvattu päivähoito, ei niistä ollut silloin mitään tietoa, Lea toteaa.
Puoli vuosisataa sitten lapset olivat Lean mukaan erityisesti äidin vastuulla.
– En voi yleistää tietenkään, mutta minusta tuntuu, etteivät isät olleet silloin niin paljon mukana lasten elämässä kuin nykyisin. En muista, olisiko isä edes päässyt halutessaan mukaan synnytykseen.
Anna-Liisan kokemus äitiydestä 1950-luvulla on hyvin erilainen, sillä hän sai lapsensa Ruotsissa. Hän muistelee, että Ruotsissa sai jo tuolloin äiti tai isä jäädä töistä kotiin hoitamaan sairasta lasta, yhteiskunta tuki perheitä avokätisesti ja oma mies oli mukana synnytyksessäkin. Tämä herätti katkeruutta kotopuolessa: Suomessa vieraillessa anoppi riisui yöllä lapsella olleet nykyaikaiset ruotsalaiset vaipatkin pois, Anna-Liisa päivittelee.
75-vuotias Eila Tuomola kauhisteli itse aikanaan sisarensa Ruotsista tuomia kalliita kertakäyttövaippoja. Hän taitteli vaipat sideharsoista ja laittoi ruuan alusta lähtien itse.
– Maalaistalon tyttönä olin tottunut tekemään paljon töitä ja hoitamaan nuorempia. Ei ollut pesukoneita ja muita, mutta kun paremmasta ei tiennyt, kaikki olivat tyytyväisiä, Eila hymyilee.
Terveisiä nykyäideille
Palvelukeskuksessa vapaaehtoisena toimiva Victoria Raatevaara edustaa muita naisia nuorempaa sukupolvea. Kokeneiden rouvien elämänohjeet olisivat yhä paikallaan, nuori äiti tuumii.
– Äitiyshän on hieno asia, mutta ei sitä korostettu samalla tavalla kuin nykyisin, Lea pohtii.
– Nykyään halutaan omaa aikaa ja turvaverkkoja, mitä silloin ei tullut mieleenkään, Eila vahvistaa.
Anna-Liisan mielestä aiemmin äitejä pidettiin enemmän arvossaan.
– Äitejä kunnioitettiin ennen enemmän kuin mitä nyt, sekä lapsien että yhteiskunnankin taholta. Nykyisin sanotaan esimerkiksi mutsi, eikä äiti. Käytetään niin paljon rumia sanoja, vaikka ei tarkoiteta niitä, hän harmittelee.
Mitä neuvoja konkareilla on nykyisille nuorille äideille?
– Ostakaa ja tehkää oikeaa ruokaa, ei niitä valmiita mössöjä!