Gizan alueen Niiliä reunustavien korttelien ja Zamalekin saaren yön herroja ovat muutaman nuoren miehen tai pojan muodostavat vigilanttiryhmät.
Yksi pikeepaitainen mies asettuu auton eteen keskelle katua baseballmaila kädesssään. Sellainen musta ja jostain komposiitista valmistettu jämäkkä urheiluväline. Hän ei aio lyödä auton tuulilasia sisään - niin kauan kuin auto hiljentää hyvissä ajoin ja pysähtyy. Vieressä kolme kumppania seuraa kuulusteluntapaista sivusta. Autossa istuvien henkilödokumentit katsotaan nopeasti läpi. Takakontti ja kantamukset saatetaan vaatia näytettäväksi. Pieni käden heilautus: jatkakaa vaan.
Tämä on väliaikaisen hallituksen tukijoiden territoriota. Ulkonaliikkumiskielto on käsky mutta myös väline. Valtaa on pienikin valta. Tuliaseita ei näy, lyömäase tai terännäköinen esine kourassa antaa luottamusta. Järkevintä ja terveellisintä on totella.
Näillä miehillä valta-asema kietoutuu syvästi kansakuntaa jakavaan politiikkaan. He eivät tee tätä rahasta, ketään ei pyydetä keventämään lompakkoaan. Eivätkä he onneksi ole missään aineissa. Samanlaista lienee myös Muslimiveljeskunnan yöpartioiden kanssa heidän omissa kortteleissaan.
Asevoimat eivät jätä Kairon tärkeitä väyliä ja paikkoja tee-se-itse-vahtien kontolle. Korniche-katua ja Yleisradiorakennusta Masperoa valvoo panssariajoneuvoja, piikkilankakeriä ja nuoria miehiä maastopuvuissaan.
On niin pimeää että tuskin näkee kasvoja. Olen kuitenkin aistivinani, että tämä silmälaiseineen opiskelijalta näyttävä nuori olisi mieluummin - opiskelemassa tai kavereidensa kanssa. Hieman hermostuneet käskyt, aiemmin päivällä näillä kulmilla oli ilmeisesti ollut pientä kahakointia, mutta ei Ramses-aukion mitassa.
"Olkoon jumala kanssasi", hän sanoo hiljaa englanniksi kun suljen reppuni. Otan sen maasta, käännyn ja kompuroin säären korkeudelle kiristettyyn piikkilankaan. En toivotusten vaan pimeyden takia.