Johanna Vuoksenmaan Ex-Onnelliset-sarjassa seurataan viiden vastaeronneen pariskunnan ja heidän yhteisten lastensa elämää.
Perheet muuttavat samaan kerrostaloon, joka on rakennettu nimenomaan eronneiden lapsiperheiden tarpeita ajatellen. Talossa on kaksi rappua, A- ja B-raput.
Toinen vanhemmista kulkee kotiinsa A-rapun kautta ja toinen B-rapun kautta. Lapset ovat vuoroviikoin isällä ja vuoroviikoin äidillä. Lapset eivät joudu vaihtamaan asuntoa, sillä vanhempien asunnot voidaan yhdistää sähköoven avulla muuhun asuntoon.
Lapset ovat lähellä molempia vanhempiaan, ja äiti ja isä saavat oman rauhan silloin, kun lapset ovat toisella vanhemmalla. Kuulostaa teoriassa hyvälle idealle. Mutta kuka haluaisi todellisuudessa asua eroasunnossa? Ex-puolisonsa naapurissa ja taloyhtiössä, jossa asuu vain eronneita pariskuntia?
Draaman kannalta konsepti on nerokas ja antaa aihetta erikoisillekin juonenkäänteille. Jo ensimmäisessä jaksossa eroasunto näyttää huonot puolensa.
Mikko Nousiaisen näyttelemä Kalle on takertunut ex-vaimoonsa Miia Nuutilan näyttelemään Lauraan. Nuutila on puolestaan onnellinen päästessään eroon ex-miehestään ja on löytänyt jo uuden miehen. Laura yrittää rakentaa kärsimättömänä uutta suhdetta samalla, kun hänen entinen suhteensa on yhä vaiheessa.
Laura joutuukin turvautumaan heti ensimmäisenä yönä ex-miehensä apuun ja päätyy nukkumaan tämän kanssa samaan sänkyyn, sillä hänellä ei ole vielä omaa sänkyä.
Kun ex-puoliso asuu naapurissa, on häneen helppo turvautua missä tahansa asiassa. Jatkuva yhteydenpito ei kuitenkaan edistä henkistä eroamista toisesta ihmisestä.
