Ruotsista jysähti perjantaina kaksi suomalaiseen maajoukkuejalkapalloon keskeisesti vaikuttavaa uutista, joiden myötä miesten A-maajoukkueen uuden päävalmentajan kartoitus otti jälleen uuden suunnan, kirjoittaa MTV Urheilun Anssi Shemeikka.
Alkujaan Markku Kanervan korvaajaksi vahvimmin ehdolla olleen Jani Honkavaaran osake ehti painua jo useampi viikko sitten, kun ruotsalaismediat uutisoivat tämän jo käytännössä olevan tukholmalaisen Djurgårdenin mies. Lopullisen varmistuksen suomalaisittain perin merkittävä sopimus sai perjantaina.
Honkavaaran nimen hälvennyttyä katseet tarkentuivat entiseen HJK-luotsiin Toni Koskelaan. Juuri kun tämän asema Palloliiton ehdokaslistalla oli tiettävästi nousussa, jyrähti Ruotsista Honkavaaran pestin jatkoksi seuraava valmentajauutinen: maan pääsarjasta pudonnut Kalmar palkkasi Koskelan päävalmentajakseen vuoden 2027 loppuun ulottuvalla sopimuksella. Tammikuusta asti ilman pestiä ollut Koskela ei Palloliiton valmentajaprosessin etenemistä odotellut.
Kun lisätään vielä, että Simo Valakari toimii Skotlannin Valioliigassa St. Johnstonen luotsina, suomalaisen valmentajakunnan edustavin eturivi on viety muille maille. Tosiasia, joka voi toki osoittautua maan jalkapallolle vielä paljon maajoukkueen rekrytointia tärkeämmäksi asiaksi.
Vaikka Palloliiton ensisijaisena tavoitteena on suomalainen päävalmentaja, se käy läpi myös ulkomaalaisia vaihtoehtoja. Näiden keskeisin ongelma on – etenkin hiukankaan meritoituneiden – tuhdit palkkavaatimukset, joihin Palloliitolla ei ole millä vastata. Vakavammassa pohdinnassa lieneekin vain nousussa oleva kyky, joka ei samaan aikaan olisi hillitön riski. Hankalalta kuulostaa.
Ulkomaalaisen päävalmentajan todennäköisyys on joka tapauksessa kasvussa. Kanervan valmennustiimissä Kansojen liigassa toimineen Teemu Tainion näytöt ovat Huuhkajien mittapuulla seitinohuet, mutta vallitsevassa tilanteessa torniolaisen nimi lienee Palloliiton päättävissä elimissä mainittu.
Suomessa on Joonas Rantasen (Ilves) ja Jussi Leppälahden (Gnistan) kaltaisia kykynsä todistaneita huippuosaajia, mutta miesten maajoukkueen kohdalla nuoret nimet eivät ole relevantteja vaihtoehtoja.
Mika Lehkosuon nimeä ei tässä kirjoituksessa ole vielä mainittu. Näin, vaikka juuri hänen päätymisensä Huuhkajien päävalmentajaksi on vaikuttanut Pikkuhuuhkajien pelillisten piirteiden ja menestyksen myötä kaikkein loogisimmalta.
Juuri Lehkosuo todisti tiimeineen EM-karsinnoissa olevansa konkreettisesti kiinni siinä, miten ja millaisella jalkapallolla kansainvälisillä kentillä kilpaillaan oikeasti voitosta.
Ilmeinen ongelma Lehkosuon kohdalla on tietysti kesällä odottava alle 21-vuotiaiden EM-turnaus. Ennen kuin Lehkosuo olisi Huuhkajien käytössä, A-maajoukkueen ohjelmassa ovat MM-karsintaottelut Maltaa, Liettuaa ja Puolaa vastaan. Kesäkuun Puola-ottelulla ja Lehkosuon Pikkuhuuhkajien kisa-avauksella on kalenterissa kahden päivän ero.
Hetkellinen tuplapesti Huuhkajissa ja arvokisoihin valmistautuvien nuorten kanssa antaisi kaikista osapuolista lähinnä epäammattimaisen vaikutelman. Lehkosuo halunnee Huuhkajien kutsuun myöntyessään täysin puhtaan pöydän – erityisesti A-maajoukkueen sekavaan ja apaattiseen mahalaskuun päättyneen syksyn jälkeen.
Ari Lahden johtama valitsijoiden konklaavi vaikuttaa joka tapauksessa olevan pakotettu suunniteltua riskialttiimpaan kompromissiin.