Mainos

Kommentti: Stranger Thingsin uusin kausi heittäytyy täysin 80-luvun hullutuksiin – sarja on yhä yksi Netflixin parhaita

Uusin Straner Things -kausi oli aiempaakin suurempi kunnianosoitus 80-luvun hittielokuville.

Vuonna 2016 Netflixiin ilmestynyt Stranger Things kasvoi lähes oitis valtavaksi hitiksi, eikä syyttä. Sarjan ensimmäinen kausi oli lähes täydellinen tekele täynnä jännitystä ja mystiikkaa sekä juuri oikea määrä toimintaa. Sarja olisi voinut päättyä vain kahdeksan jakson pituiseen yhteen kauteen, mutta suursuosion myötä lisää oli tehtävä.

Aivan entisensä tasolle Stranger Things ei kahden uusimman kauden aikana ole palannut, mutta kyseessä on siitäkin huolimatta yksi Netflixin suurimpia helmiä. Sarjan ehdottomiin vahvuuksiin kuuluvat siinä nähtävät hahmot ja heidän näyttelijänsä.

Lähes kaikki sarjan hahmot ovat omalla tavallaan rakastettavia ja koko näyttelijäkaartin kemia on kuin toiselta planeetalta. Hahmojen kanssa viihtyisi, vaikka sarja seuraisi vain tylsää arjen tekemistä ilman toisesta ulottuvuudesta tulevia hirviöitä.

Kolmannella kaudella hirviöt ovat vielä mukana, ja suurempana kuin koskaan. Hawkinsin pikkukaupungissa vaanii kuitenkin myös toinen uhka: suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Pahojen venäläisten mukaanotto sarjaan on mitä selkein nyökkäys kohti 80-luvun lukuisia toiminta- ja vakoiluelokuvia.

Neuvostoliitto oli kylmän sodan aikaan ykkösvihollinen lähes kaikissa Hollywood-rainoissa, joten elementin mukaan ottaminen 80-luvun puoliväliin sijoittuvaan Stranger Thingsiin tuntuu luontevalta, vaikkakin erittäin yliampuvalta. Venäläisten mukanaoloa ei sen enempää pyritty edes selittelemään.

Samalla sarjan lapset ovat kasvaneet ja teini-iän mukana on tullut suhdehuolia, jotka aiemmilta kausilta ovat pääasiassa ihastumisen ulkopuolella uupuneet. Kaikkia eivät tytöt kuitenkaan kiinnosta, vaan he mieluummin pelaisivat vain Dungeons & Dragons -lautapeliä kaveriensa kesken loputtomiin. Kasvukivut tuovat uusia, luonnollisia ulottuvuuksia sarjan dramatiikkaan.

Uusimmalla kaudella heikointa antia tarjoavatkin sarjan aikuiset, jotka toikkaroivat keskenään menemään. David Harbourin esittämä Hopper on erittäin pidettävä hahmo, mutta risaista elämää elävä poliisi on kolmannella kaudella käytännössä koko ajan vihainen ja kärttyisä. Aikuisten seikkailuihin siirryttäessä ilmassa on käytännössä koko ajan kitkaa, mikä on pitkässä juoksussa uuvuttavaa.

Stranger Thingsin kenties parhaaksi hahmoksi on yllättäen kasvanut Joe Keeryn esittämä Steve Harrington, joka ensimmäisellä kaudella oli koulun kingi, välinpitämätön hurmuri ja kiusaaja. Jo ensimmäisellä kaudella hahmo osoitti kasvun merkkejä ja toisella kaudella loisti valopilkkuna. Steve on jälleen kauden vahvimpia hahmoja tarjoten sekä tunteikkaita, että hauskoja hetkiä, ja Keery on ehdottoman karismaattinen roolissaan.

Mukaan on tuotu yksi uusi keskeinen hahmo, kun Uma Thurmanin ja Ethan Hawken tytär Maya Hawke hyppää Robinin rooliin. Hawke sujahtaa todella hyvin mukaan nuorekkaaseen näyttelijäjoukkioon ja vain muutaman jakson jälkeen tuntuukin jo siltä, kuin Robin olisi ollut sarjassa alusta asti.

Ensimmäistä kautta kehuttiin sen kunnianosoituksista Stephen Kingin ja Steven Spielbergin kaltaisille pioneereille. Nyt viittauksia viskotaan aiempaa enemmän yleisön suuntaan. Läsnä ovat 80-luvun vakoiluelokuvat ja niiden päättömyys, sekä toimintatrillerit, kuten Terminaattori. Toiselta kaudelta käytännössä kokonaan uupuneet kauhu ja jännitys ovat vahvasti läsnä kauden ensimmäisellä puolikkaalla, jonka jälkeen siirrytään toimintapainotteisempaan tykittelyyn. Tunnelman siirtyminen on luonnollinen, eikä kauden sisällä nähdä suuria sävyeroja.

Välillä kornius on kuitenkin hieman liian silmiinpistävää ja vie pohjaa pointeilta, jota sarjan tekijät koittavat ajaa läpi. Nancy (Natalia Dyer) ja Jonathan (Charlie Heaton) työskentelevät paikallisen lehden toimituksessa, jossa Nancy saa kovalla kädellä lokaa niskaan johtoportaan miehiltä. Nämä miehet ovat kuitenkin hyvin sarjakuvamaisia hahmoja, jotka nauravat räkäistä naurua omille heitoilleen. Realistisimpina hahmoina miehillä olisi voinut olla suurempi vaikutus katsojaan, nyt heitä on vaikea ottaa tosissaan ja Nancyn kanssa todella sympatisoida.

Stranger Thingsin maailma on kiehtova ja erittäin taidokkaasti rakennettu. Erityisesti kolmas kausi on tajuttoman kaunista katsottavaa neonväreineen ja lavasteineen, jotka ovat kuin suoraan 80-luvulta. Tässä sarja on aiemminkin ollut priimaa, mutta kolmannella kaudella on löydetty uusi tyylillinen vaihde, mitä sarjan ulkonäköön tulee.

Netflix löysi vuonna 2016 käsistään sarjan, jolla oli potentiaalia kasvaa maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, sekä valtavaksi rahasammoksi. Stranger Things on suoratoistopalvelun suosituin sarja, mutta jokaisen uuden kauden kohdalla odotus on pelonsekainen. Tuleeko taso nyt laskemaan totaalisesti, toistaako sarja vain samaa ja onnistuuko se pysymään kiinnostavana? Toistaiseksi Stranger Things vielä viihdyttää (ja paljon), mutta montaa kautta se tuskin enää kestää. Netflixin on vain uskallettava vetää töpseli seinästä oikeaan aikaan.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja