Mainos

Kommentti: Merkel voi jättää kanslerin tehtävät EU-vaalien jälkeen, mutta EU-komission tai -neuvoston puheenjohtajuutta hän tuskin edes harkitsee

Erityisesti Brysselin sylttytehdas jauhaa tasaisen tappavasti spekulaatioita Angela Merkelistä uutena EU-ykkösenä. Ne voidaan unohtaa. Myös siinä tapauksessa, että Merkel siivoaa EU-vaalien jälkimainingeissa pöytänsä Berliinin liittokanslerinvirastossa, kirjoittaa MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.

Ollaan nyt ihan rehellisia. Miksi ihmeessä Saksaa ja myös Eurooppaa 14 vuotta suvereenisti luotsannut Merkel siirtyisi Brysseliin omiensa ja muiden EU-johtajien sylkykupiksi?

Jotakuinkin noilla sanoilla Euroopan keskustaoikeistolaisen EPP-puolueperheen saksalainen työjuhta runttasi esittämäni ajatuksen Merkelistä EU-komission tai –neuvoston tulevana puheenjohtajana.

Elettiin joulukuuta vuonna 2018. Baijerin kristillissosiaalisen unionin (CSU) Manfred Weber oli juuri jyrännyt Suomen Alexander Stubbin (kok.) EPP:n kärkiehdokasvaalissa Helsingissä.

Rohkenin epäillä, että Weberin valinta tyssää Brysselin lehmänkauppakarusellissa. Kyselin saksalaiselta politrukilta saksalaisia vaihtoehtoja.

Merkel ei kuulemma ole sellainen. Ei missään tapauksessa.

Merkel ei ole uusi Juncker eikä Tusk

Henki näyttäisi olevan Berliinin hallintokortteleissa edelleen sama, kun EU-vaaleihin on aikaa viitisen viikkoa.

Siksi neuvon: suhtautukaa hyvin varauksellisesti ajatukseen Merkelistä Jean-Claude Junckerin tai Donald Tuskin seuraajana.

Melkein uskallan veikata, että näemme Suomen Juha Sipilänkin (kesk.) Merkeliä ennemmin uutena Tuskina.

Toki voin olla myös väärässä. Veikkaaminen on sellaista.

Saksan sisäpolitiikassa EU-vaalien tulos voi kuitenkin liikuttaa mannerlaattoja. Ja näillä liikkeillä saattaa olla iso vaikutus myös tuleviin EU-ratkaisuihin.

Tilanne on sopiva vain rautarouvan siunauksella

Saksan oikeistounioni eli kristillisdemokraattinen CDU ja Baijerin CSU saattavat käyttää tilannetta hyväkseen hyvästelläkseen Merkelin ja istuttaakseen CDU:n puheenjohtajan Annegret Kramp-Karrenbauerin eli AKK:n Berliinin kanslerinviraston uudeksi emännäksi.

Tilanne on teoriassa sopiva vaalituloksesta riippumatta. Sitä voidaan kuitenkin käyttää hyväksi vain, jos se sopii Merkelille.

Ja se saattaa sopia.

Jotkut tarkkailijat ovat Berliinissä jo sitä mieltä, että rautarouva itse on mukana valmistelemassa vallan vaihtamista. Tai ainakin hän on siunannut valmistelut.

Oikeiston vaalitappio olisi hyvä veruke moittia hallitusta ja vapauttaa nykyinen kansleri vastuusta. Vaalivoiton taas voisi laittaa AKK:n ansioksi ja todeta, että ansiokasta naista tarvitaan hallituksen johdossa.

Demarit taipuvat mieluummin kuin torppaavat

Saksan sosiaalidemokraatit (SPD), jotka valmistautuvat ties kuinka monenteen vaalitappioon, voivat toki heittää kapuloita rattaisiin.

Puolue on allekirjoittanut hallitusohjelman Angela Merkelin kanssa ja valinnut hänet liittopäivillä kansleriksi. Toistaiseksi demarit sanovat ei AKK:lle, mutta saattavat pyörtää puheensa.

Ennenaikaiset vaalit ovat SPD:lle sittenkin ehkä huonompi vaihtoehto kuin se etumatka, jonka AKK saa kanslerina vuoden 2021 liittopäivävaaleissa.

Mitä se tarkoittaisi EU:lle, jos Merkel vetäytyisi keittelemään kuuluisaa perunasoppaansa ja Saksaa johtaisi AKK ainakin seuraavat kaksi vuotta?

Ei kovin hyvää. Eikä ainakaan kovin paljon nykyistä parempaa.

AKK valitsisi siilipuolustuksen

AKK tuskin olisi suuri aloitteentekijä EU:n lähitulevaisuuden isoissa haasteissa kuten euroalueen kriisikestävyyden vahvistamisessa tai unionin tulevan budjetin runnomisessa.

Todennäköisesti puolivälikansleri valitsisi siilipuolustuksen kaikkiin suuntiin.

Hän jarruttelisi EU-hurmoksessa poukkoilevaa Ranskan presidentti Emmanuel Macronia. Ja torppaisi päättäväisesti Matteo Salvinin, Euroopan oikeistopopulistien uuden vahvan miehen pahimpia öykkäröintejä.

AKK:n motto olisi ”Germany First”. Vielä väkevämmin kuin Merkelillä.

CDU:n puheenjohtaja kannattaisi pääsääntöisesti vain niitä linjauksia, joiden hän uskoo siivittävän puoluetta vaalivoittoon 2021. Esimakua tästä saatiin, kun AKK yllättäen alkuvuodesta vastasi Macronin uudistusehdotuksiin pitkällä ynseähköllä lehtikirjoituksella.

AKK kehtasi jopa vaatia EU-parlamenttia pois Strasbourgista. Säästösyistä tietenkin. Pariisin suureksi tyrmistykseksi.

Koossa pitävä voima hiipuu

Jos Merkel lähtee ja AKK tulee, Eurooppa menettää ainakin hetkeksi viimeisetkin rippeet Saksan koossa pitävästä voimasta. Siitä, jonka hiipumisesta moni EU-partiolainen on kantanut huolta jo pitkään.

Suomen uudelle hallitukselle viestikapulan vaihtuminen Berliinissä voi ainakin hetkellisesti olla hyvä uutinen. Se hidastaa vääjäämättä EU-junan vauhtia ja vähentää puheenjohtajamaan ja sen ministerien paineita loppuvuodesta.

Heikosti menestyneiden puolueiden muodostaman kirjavan koalition – sitten kun sellainen syntyy – ei tarvitse kantaa huolta siitä, että yhteisvastuu euroalueella kasvaa. Tai että ulkomaalaispolitiikka muuttuu liian lepsuksi.

AKK kyllä kantaa, jos Merkel niin suo.  

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja