Mainos

Kommentti: Kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Yön ritari on yhä supersankarielokuvien ykkönen

Kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Yön ritari on edelleen supersankarielokuvien vuoren huippu.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana supersankarielokuvien genre on kokenut massiivisen inflaation. Marvel yksinään on puskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana ulos 20 elokuvaa. Lisäksi DC Comics on lisännyt omaa supersankarielokuviensa tahtia, 20th Century Fox on sopassa mukana X-Men ja Deadpool -elokuvillaan, Sonya unohtamatta.

Cristopher Nolanin ohjaama Yön ritari ilmestyi aikana, jolloin isojen studioiden sikariporras oli vasta rykimässä sarjakuvaelokuvien rahasampoa kunnolla käyntiin. Ja vaikka inflaation mukana on tullut paljon harmaan massan seasta erottuvaa laatua, ei yksikään supersankariraina ole yltänyt Yön ritarin tasolle.

2000-luvun alun X-Men ja Spider-Man -elokuvat osoittivat, että supersankarileffat voivat olla vakavasti otettavia ja puhuttelevia. Nolanin vuonna 2005 ohjaama Batman Begins oli näille elokuville suoraa jatkumoa.

Batman Begins istutti juuret Yön ritarille, esittelemällä Gothamin kaupungin synkkänä, rikollisuuden ja korruption täyttämänä, mutta uskottavana. 1990-luvun Batman-elokuvien sarjakuvamainen sirkus loisti poissaoloaan. Elokuvan lopussa kiusoiteltiin tulevaa, kun Gary Oldmanin näyttelemä komisario Gordon ojentaa Batmanille Jokerin käyntikortin.

Jokerin hahmo onkin se, mistä Yön ritari parhaiten tunnetaan, eikä turhaan. Cristopher Nolan ei aluksi innostunut jatko-osan ohjaamisesta, mutta Jokerin tarinan kertominen kiehtoi miestä niin paljon, että hän päätti ohjata uransa ensimmäisen jatko-osan.

– Minulla ei ollut aikomusta tehdä Batman Beginsille jatko-osaa ja olin hämmästynyt huomatessani haluavani tehdä sen. Jäin jumiin ajattelemaan, millaiselta Jokerin kaltainen hahmo näyttäisi sen linssin läpi, mitä käytimme ensimmäisessä elokuvassa, Nolan sanoi Empire-lehden haastattelussa.

Heath Ledger tarttui Jokerin rooliin ja ansaitsi vangitsevalla roolisuorituksellaan postuumin Oscar-palkinnon. Hän vietti hahmoa työstäessä viikkoja yksin hotellihuoneessaan ja käytti mallinaan niin sarjakuvia, kuin Sex Pistols kaksikko Johnny Rottenia ja Sid Vicousia. Ledgeristä on (ansaitusti) sanottu jo lähes kaikki mahdollinen, mutta on helppo unohtaa, kuinka hyvin hahmo olikaan käsikirjoitettu.

Yön ritarin Jokeri ei ole perinteinen sarjakuvavihollinen. Kaaosta motiivinaan käyttävä hahmo hyppii kaikkien silmille. Jokeri pyrkii repimään kappaleiksi niin poliisin, poliitikot, mafian, kuin Batmaninkin. Hahmon tavoitteena ei ole tylsä klisee, kuten maailman valtaaminen tai kokonaisen kaupungin tuhoaminen, vaan osoittaa ihmisten olevan pohjimmiltaan moraalittomia ja itsekkäitä eläimiä.

Jokeria ei voi voittaa nyrkeillä, se osoitetaan hyvin kuuluisassa kuulustelukohtauksessa, jossa Jokeri antaa Batmanin takoa itseään ja vain nauraa päälle. Elokuvan lopussa ei ole eeppistä nyrkkimittelöä kahden päähenkilön välillä. Batmanin sijaan Jokerin päävastustajaksi muodostuu kourallinen Gothamin kaupungin asukkaita, jotka joutuvat päättämään oman itsekkyytensä ja korkeamman moraalin välillä.

Useimmiten supersankarielokuvissa on totuttu siihen, että elokuvien huumori kumpuaa joko itse sankarilta tai tämän koomiselta apurilta. Christian Balen näyttelemä Bruce Wayne ja Michael Cainen esittämä Alfred piikittelevät toisiaan elokuvassa muutamaan otteeseen, mutta Yön ritarin hauskin hahmo on ylivoimaisesti Jokeri, eikä huumori tunnu koskaan pakotetulta.

Yön ritari muistuttaa enemmänkin rikostrilleriä, kuin perinteistä supersankarielokuvaa. Jokeri aiheuttaa kaaosta uhkailemalla ja tappamalla Gothamin kaupungin johtotehtäviin kuuluvia, ja Batman sekä poliisi ovat koko ajan auttamatta askeleen perässä. Vaikka Jokeri lopulta saadaan kiinni, ei se lannista hänen suunnitelmansa etenemistä, aivan kuten David Fincherin kylmäävässä trillerissä Se7en.

Elokuvassa on toki kritisoitavaakin, kuten realismia paljolti venyttävä teknologia, joka muuttaa kaupungin jokaisen kännykän eräänlaiseksi luotaimeksi. Aaron Eckhartin esittämän Harvey Dentin muutosta rikolliseksi on sanottu liian äkkinäiseksi, vaikkakin Dent nähdään elokuvan aikana lipsumassa pimeämmälle puolelle useaan otteeseen. Pienet töyssyt tiessä eivät kuitenkaan rekkaa pysäytä, kun sen ytimessä jyskyttää niin vankka moottori.

Vaikka Yön ritari on jatko-osa, ja neljä vuotta myöhemmin Nolanin Batman-trilogia täydentyi vielä Yön ritarin paluu -elokuvalla, toimii se omana elokuvanaan täydellisesti. Yön ritarilla ei ole tarve rakentaa laajempaa universumia tai muistuttaa katsojille, että myös muita supersankareita on olemassa, toisin kuin Marvelin ja DC:n viime vuosina nähdyt elokuvat.

Deadpoolin ja Loganin kaltaiset sarjakuvaelokuvat ovat pyrkineet innovatiivisempiin ratkaisuihin alati sakeammaksi muuttuvassa genressä, mutta kumpikaan ei ole yltänyt aivan Yön ritarin tasolle. Deadpool on ronskilla komedialla naamioitu perinteistä kaavaa noudattava supersankarielokuva, Loganin päävihollinen on hyvin kliseinen, kasvoton ja paha suuryritys. Yön ritari onnistui rikkomaan kaavaa, ennen kuin kaavaa oli edes ehtinyt kunnolla syntyä, ilman kirosanoja tai verilöylyjä. Tämän vuoksi elokuva tuntuu vielä kymmenenkin vuoden jälkeen niin tuoreelta.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.