Kommentti: Kalle Rovanperän hämmästyttävään temppuun kätkeytyy myös jotain täysin luonnollista – Tommi Mäkisen lausunto saa kilpakumppanit kauhun valtaan

Tammikuun lopussa, uransa ensimmäisessä MM-rallissa WRC-autolla, Rovanperä ajoi Monte Carlon vaativissa olosuhteissa omien sanojensa mukaan varmistellen. Sijoitus oli viides. Hän hävisi pohja-ajan tehneille kuljettajille keskimäärin 1,1 sekuntia kilometrillä.

Ruotsissa Rovanperä taisteli kolmossijasta tasapäin kuusinkertaisen maailmanmestarin Sébastien Ogierin kanssa ja löikin tämän lopulta uskomattomalla ajollaan rallin päättäneellä Power Stage -erikoiskokeella. Autot olivat samat ja lähtöpaikatkin sellaiset, ettei niissä käytännössä ollut eroa suuntaan tai toiseen.

Rovanperän keskimääräinen ero kärkeen oli nyt 0,2 sekuntia kilometrillä.

Parannus on häkellyttävä, varsinkin kun katsoo, mitä vauhtia Ruotsissa lumenpuutteen vuoksi ajettiin.

Historian kovavauhtisin MM-ralli ajettiin vuonna 2016 Suomessa, ja voittoon ajaneen Kris Meeken keskinopeus oli 126,62 kilometriä tunnissa. Elfyn Evansin ykkössija irtosi nyt 124,28 kilometrin keskinopeudella, ja Rovanperä oli kolmas ajettuaan 123,70. Nämä lukemat nostavat Ruotsin rallin kaikkien aikojen tilastossa neljännelle sijalle.

Sinällään tällaiset vauhdit selittää olosuhteiden lisäksi se, että nykysukupolven WRC-autot ovat nopeampia kuin edeltäjänsä, mutta se ei ole oleellista.

Oleellista on se, ettei Rovanperä vielä edes ymmärrä uuden työkalunsa rajoja, ja silti hän pistelee jo nyt näin kylmäävää kyytiä. Vertailun vuoksi: vuosi sitten hän kurvaili samoissa maisemissa Skodan R5-autolla parhaimmillaan 109 kilometrin keskituntinopeudella, kun laskuista jätetään pois pari pätkää, joilla tappiota tuli yli viisi minuuttia.

Ruotsin ralli typistyi tänä vuonna alle puoleen alun perin suunnitellusta pituudesta. Ennen kilpailua nostettiin moneen kertaan esille se, että kuljettajien on kärkipäähän yltääkseen löydettävä hyvä vauhti heti alusta lähtien. Kilometrit loppuvat kesken, jos kurottavaa kertyy liikaa.

Rovanperän kohdalla tämä viesti meni mitä ilmeisimmin jakeluun. Itse ralli alkoi ek-sijoutuksilla kolme, kolme ja kaksi, ja torstain testi-ek:llahan hän oli jopa kaikkein nopein – vieläpä ylivoimaisesti.

Toisaalta kisan sprinttiluonteen lisäksi rallin alla puhuttiin myös siitä, että kun olosuhteet ovat täysin poikkeukselliset, kärkisijoille nousevat ennen muuta ne kuljettajat, joka ovat nopeimpia ja parhaita sopeutumaan. Yksi tärkeä ominaisuus, kokemus, menetti näin osan merkityksestään. Esapekka Lappi tiivisti asian osuvasti sanoessaan, ettei aiemmista nuoteista ole käytännössä mitään hyötyä, kun "aivan kaikki meni uusiksi".

Rovanperä ajoi Ruotsissa vasta toisen kerran urallaan. Hänen ja kartanlukija Jonne Halttusen oli helppo kääntää aivonsa uuteen asentoon, kun matkalaukussa ei ollut Pohjanlahden yli matkustettaessa historiallista, vanhojen nuottivihkojen painolastia.

Kävi niin kuin elämässä hyvin usein käy: nuoret omaksuvat uudet asiat ja sopeutuvat niihin paljon nopeammin kuin vanhat, eikä siinä monestikaan ole mitään ihmeellistä.

Ogier, 36, myönsi suoraan olleensa vaikeuksissa normaalista poikkeavan ohjelman takia. Kun reitin varrelle lisättiin ylimääräisiä renkaanvaihtopisteitä, nuoremman polven kuljettajat, esimerkiksi Rovanperä, saattoivat ajaa aggressiivisesti. Nastojen kuluminen ei ollut ongelma, kun alle sai syöttää tasaisin väliajoin uutta rengasta. Sarjan parhaana renkaiden säästäjänä tunnettu Ogier ei näin päässyt hyödyntämään valttiaan eikä toisaalta osannut mukauttaa ajamistaan vaaditun aggressiiviselle tasolle.

Mutta vaikka Rovanperä taistelikin nyt kärkisijoista, on syytä muistaa, ettei tämä ole vielä pysyvä asiaintila – tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Hänellä on vastedeskin vastassaan maailman parhaat kuljettajat, ja kuten tallipäällikkö Tommi Mäkinen lauantaina aamupäivällä totesi, Rovanperä harjoittelee vielä.

Ja sekös hänen kilpakumppaneitaan hirvittää.