Ensitreffit alttarilla -suosikkisarja saa jatkoa uuden tuotantokauden jaksojen voimin. Ensimmäisellä kaudella ohjelmassa alttarille astellut Pia Alapeteri muistelee hetkeä, jolloin hän itse asteli ensitreffeillä alttarille.
Pia Alapeteri (s. 1976) on bloggaaja, sisällöntuottaja ja kustannustoimittaja, joka avioitui ensitreffeillä kesällä 2014.
Istun taksin takapenkillä, suuntana on Kauppatori ja Suomenlinna. Vieressä istuu sisko ja etupenkillä kamera, jonka katsetta ei voi paeta. Puolen tunnin taksimatkan aikana tunteet poukkoilevat jännityksestä innostukseen ja pienestä paniikista pelkotiloihin. Mitä jos tapahtuu pahin ja alttarilla odottava puoliso ei pidäkään minusta? Mutta toisaalta: entä jos kaikki sujuukin kuin elokuvissa? Tuntematon muuttuu tutuksi, ihastuminen rakastumiseksi ja ensitreffit elämänmittaisen tarinan ensimmäisiksi lauseiksi.
LUE MYÖS: Tässä he ovat: Uudet Ensitreffit alttarilla -sinkut esittäytyvät vain MTV.fissä
Oven takaa kuuluu naurunremakka. Siellä he istuvat, ajattelen. Lähimmät ystävät, jotka ovat tulleet todistamaan hurjaa hyppyäni suoraan syvään päähän. Siellä seisoo myös hän, toistaiseksi tuntematon, jota muutaman minuutin kuluttua voin kutsua aviomiehekseni. Suljen silmäni, vedän syvään henkeä ja kiskon painavan puuoven auki, sillä nyt mennään!
Tuntematon saa nimen ja kasvot. Hän on lyhyempi kuin kuvittelin, mutta sentään minua pidempi. Siskot näyttävät peukkua. Minä jännitän niin, että unohdan ottaa kädestä kiinni, vaikka niin ajattelin etukäteen tekeväni. Puristan morsiuskimppua rystyset valkoisina ja vastaan tahtovani. Tahdon ottaa riskin, tahdon yhteisen elämän, tahdon tämän miehen, vaikka en tiedä hänestä vielä mitään.
Neljä vuotta myöhemmin seuraan Rosan, Miinan ja Sinin valmistautumista hääpäivään liikutuksen vallassa. Miehiäkin jännittää, se näkyy elekielestä ja kuuluu huumorilla höystetystä, hermostuneesta puheenparresta. Kädet tärisevät ja mielessä myllertää. Kohta hekin tahtovat.
Vihkijän puheessa on kaikki maailman järki, sillä rakastuminen on hurmaavaa huumaa, mutta rakastaminen, se on tietoinen päätös ja tahdon asia. Tuoreet avioparit näyttävät tyytyväisiltä toisiinsa, ja jos oikein tarkkaan katsoo, on videolle vangittu kipinöitä, jotka saattavat roihahtaa liekkeihin hetkenä minä hyvänsä.
On hämmentävää seurata vuosi toisensa jälkeen ruudulta häitä, joita tanssitaan samassa juhlasalissa, missä itsekin olen pyörähdellyt. Tuossa minä seisoin ja tuosta kävelin. Valkoisessa mekossa ja korkokengissä, joissa oli punaisia sydämiä. Tuon puuoven takana seisoin ja hengitin. Huoneen täytti sydämen jyskytys, sydämen, jonka toivoin täyttyvän rakkaudella. Tuossa pöydässä me istuimme ja vertailimme sattumalta valittuja samanlaisia sormuksia, kuuntelimme koskettavia puheita ja syötimme toisillemme suklaakakkua. Matka oli alussa ja kaikki vielä mahdollista.
Ensitreffejä todistavat tv-kamerat, suku ja ystävät. Ei siis ole mikään ihme, jos suusta loikkii sammakoita, olo on tukala, mieli kierroksilla ja keho jännittynyt kuin äärimmilleen viritetty viulunkieli. Tilanne on kenelle tahansa kestämätön. Selviytymiskeinoja on monia, yksi turvautuu huumoriin, toinen höpöttää hermostuneena, kolmas liikehtii levottomasti. Onneksi vieressä seisoo ihminen, joka on samassa veneessä. Käsi hakeutuu käteen ja puristaa lämpimästi. Tässä minä olen, eikä meillä ole mitään hätää.
Mitä tunteita hääjakso sinussa herätti? Osallistu keskusteluun Twitterissä tunnisteella #ensitreffitalttarilla!
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.