Suomi vaikuttaa pitävän Yhdysvaltoja ensisijaisena kumppanina, ei Ruotsia, EU:ta tai Natoa, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Kalle-Ville Lahtinen.
Finnair oli käyttänyt amerikkalaisia McDonnell-Douglasin matkustajakoneita hyvän aikaa 60-luvulla, kun kilpailija Boeing lähestyi yhtiötä tarjoten omia ehdokkaitaan.
Silloinen pääjohtaja Gunnar Korhonen luonnehti tilannetta suurin piirtein näin: "Auton vaihtaminen uuteen on suhteellisen vaivatonta. Vaimon vaihtaminen tulee jo kalliimmaksi. Konekannan vaihtaminen on järjettömän kallista."
Korhonen oli aikansa mies, mutta hänellä oli pointti. Lentokoneita pitää pitää yllä, niitä huoltaa ja niihin kouluttaa. Hävittäjissä mukaan tulevat vielä asejärjestelmät, jotka ovat hävittäjän koko idea. Yhteispaketti vasta koulutusta vaatiikin.
Korhonen oli myös mukana, kun alunperin McDonnell-Douglasin valmistama Hornet nostettiin vaihtoehdoksi Suomen uudeksi hävittäjäksi 1992.
Suomella on nyt ollut yhteistyötä McDonnell-Douglasin nielaisseen Boeingin kanssa Hornetien – ja etenkin siihen sopivien aseiden – muodossa neljännesvuosisadan. Suomi vaikuttaa sitoutuneen Yhdysvaltoihin poliittisesti yleisesti, ja etenkin kaupallisesti hävittäjien sekä etenkin niiden kantamien aseiden ostamisen kautta. Kaikki osat, ja niiden kokonaisuus ovat nyt tuttuja.
Tätä voi katsoa myös niin, mitä se kertoo priorisoinnista: Suomi vaikuttaa pitävän Yhdysvaltoja ensisijaisena kumppanina, ei Ruotsia, EU:ta tai Natoa.Tietenkin juhlapuheissa näitäkin yhteistyökumppaneita arvostetaan ja kunnioitetaan. Mutta kuinka suuri realistinen mahdollisuus on, että näiden kumppanuuksien maista tuleville HX-ehdokkailla on mahdollisuus tulla valituksi, jos Suomi on jo aikoja sitten valinnut prioriteettinsa?