Kaikki oli pedattu koko alkukauden herkkupalalle. Hakametsän viimeinen paikalliskamppailu, viiden ottelun voittoputkessa porskuttava Ilves ja tuloksesta kiinni saanut Tappara. Siihen kruunuksi täpötäysi Hakametsä. Jotain kuitenkin unohtui, kun viimeinen paikallisottelu pistettiin pakettiin.
56 vuoden taival päättyy marraskuun lopulla, kun Ilves ja Tappara siirtyvät Tampereen keskustaan, junaradan päälle rakennetulle Kansiareenalle. Oma kysymys perjantain viimeisen paikalliskamppailun alla oli se, että miksi jo nyt. Miksei Hakametsän viimeistä peliä pelata sen vuosikymmenten kotijoukkueiden välillä.
Epäkohtaan löytyy helppo vastaus: raha. Tappara ja Ilves haluavat likvidoida isot paalut heti uuden aikakauden alkumetreillä. Molemmat halusivat oman osansa huumasta.
Silti on erikoista viettää minkäänlaisia jäähyväisiä kuukautta ennen todellista loppua.
Olennainen osa Hakametsän historiaa löytyy sen katosta. Viirejä niin, etteivät pitkät sivut riitä.
Molempien mestaruusosoitukset on sijoitettu päätyihin. Ikonit, legendat, ovat keskellä.
Mutta missä he olivat? Mikseivät legendat näkyneet millään tavalla viimeisessä paikalliskamppailussa?
Miksi viimeinen paikalliskamppailu oli kuin yksi tavallinen liigapeli muiden joukossa?