Venäjän presidentti Vladimir Putinin eilinen tv-puhe sai entisen Moskovan-kirjeenvaihtajan mietteliääksi.
Puhe otettiin niin meillä kuin muuallakin aika sekavin tuntein vastaan; media ja tutkijat olivat kovin valmiina päivittelemään Putinin länsivastaista propagandaa ja Ukrainaan kohdistuvaa uhoa, mutta Venäjän kovasanainen presidentti ei nyt oikein vastannutkaan odotuksiin.
Sinänsä sitä en voi mitenkään ihmetellä, olen kyllä kuullut juuri sitä lajia Putinin suusta useissa tiedotustilaisuuksissa ennenkin, monta kertaa ihan livenäkin. Ehkäpä juuri siksi tämä puhe erottui ainakin minun korvaani.
Puheessa oli ilmauksia kuten: "Itse asiassa ymmärrän kyllä Maidanin mielenosoittajia, vaikken hyväksykään tällaista vallankaappausta." Toimittajan kysyessä pelkääkö hän sotilaallista yhteenottoa, Putin vastasi kärkevästi: "Ei, se ei huolestuta minua, koska meillä ei ole mitään aikeita sotia Ukrainan kanssa."
Missä nyt oli se sanaseppo joka vuonna 2008 Georgian sodan aikana sanoi Ranskan presidentti Nicolas Sarkozylle aikovansa hirttää Georgian presidentti Mihail Saakashvilin munistaan? Tai se, joka sanoi Yhdysvaltain entiselle presidenttiehdokkaalle John McCainille vuonna 2011: "Herra McCainia pidettiin Vietnamissa vuosia vankina. Ei ihme että hän on hullu". Tai se, joka Tshetshenian sodan aikana vuonna 1999 sanoi: "Me seuraamme näitä terroristeja vaikka paskahuussiin ja tapamme heidät sinne"?
Pointtini on, että Putin ei todellakaan seulo sanojaan edes kriisitilanteissa. Hän ei kertakaikkiaan harrasta diplomaattipuhetta.