Kolumni: Neljä syytä, miksi Kiina sietää Pohjois-Koreaa

Kiina tukee myös YK:n pakotteita ja on jo muun muassa määrännyt yrityksiään palauttamaan pohjoiskorealaisia hiililähetyksiä takaisin rajan toiselle puolelle. Jopa 40 prosenttia Pohjois-Korean viennistä koostuu hiilestä.

Silti Kiina on yhä Pohjois-Korean merkittävin tukija ja kauppakumppani. Arviolta noin 80 prosenttia Pohjois-Korean viennistä suuntautuu Kiinaan. Kiina taas toimittaa maahan öljyä, kaasua ja elintarvikkeita.

Kiinan kanta todelliseen kauppasaartoon on kuitenkin se, että kaupankäynti on sallittava, jos se edesauttaa "viejän tai tuojan humanitääristä hyvinvointia". Tämä lause on hyvin tulkinnanvarainen, mutta selvää on, että täydellisestä saarrosta kärsisi eniten tavallinen köyhä kansa. Ydinaseohjelmaa se tuskin keskeyttäisi, sillä se on Pohjois-Korean johdolle ainoa keino pysyä vallassa ja estää ulkopuoliset valtausyritykset. Ja saada länsivallat tunnustamaan se olemassaolon oikeutus.

Eikä Kiina ole ainoa maa maailmassa, joka käy kaupaa Pohjois-Korean kanssa boikoteista huolimatta. Sitä tekevät myös muiden muassa Venäjä, Intia ja Pakistan.

Mutta itse otsikon kysymykseen. Miksi Kiina sietää 25 miljoonan asukkaan naapurinsa uhittelua vuodesta toiseen?

1. Historialliset syyt

Maiden välillä on pitkä yhteinen historia. Mao Zedongin lähettämät sotilaat pelastivat Pohjois-Korean miehitykseltä. Korean sodan vuosina 1950-53 kuoli noin 2,7 miljoonaa korealaista ja noin 800 000 kiinalaista.

Pohjois-Korea toimii yhä puskurivaltiona länsiliittoa vastaan. Kiina ei halua Yhdysvaltain joukkoja rajoilleen. Kuten ulkoministeri Wang Yin sanoi: "Osapuolten on kannettava historiallinen vastuunsa ja maksettava sen mukainen hinta".

2. Pakolaisvyöry

Toinen merkittävä tekijä Kiinan kannalta on pelko pakolaisten vyörystä rajan yli. Jos sota syttyisi, miljoonat pakolaiset pyrkisivät turvaan ainoan tukijansa suojiin. Tätä Kiina ei missään tapauksessa haluaisi.

Siksi Kiina ei halua, että Pohjois-Korean valtio luhistuu tai sulautuu länsiliittolaiseen Etelä-Koreaan, vaan että se säilyy omana valtionaan.

3. Strategiset syyt

Selvää on, että jos sota Korean niemimaalla syttyisi uudelleen, niin kaikki häviäisivät. Tämä sanoi ääneen viime huhtikuussa myös Kiinan ulkoministeri Wang Yin. Pohjois-Korean ydinaseohjelma on edennyt nopeammin kuin asiantuntijat vielä jonkin aikaa sitten uskoivat.

Kim Jong-unin aikakaudella ohjuskokeita on tehty jo noin 80, kun hänen isänsä 17 vuotta kestäneellä valtakaudella niitä tehtiin noin 30. Ensimmäinen ydinkoe tehtiin jo vuonna 2006. Ohjusten kantama on myös reilusti pidentynyt, ja ne voisivat periaatteessa yltää aina Yhdysvaltoihin asti. On myös arvioitu, että Etelä-Korean Seouliin suunnatuissa raketti -ja tykistöiskuissa kuolisi ainakin 60 000 ihmistä. Ne saavuttaisivat kohteensa 45 sekunnissa.

Alueellinen epävakaus ei auta Kiinaa sen pyrkimykissä lisätä vaikutusvaltaansa. Kiina on myös vaatinut Yhdysvalloilta kärsivällisyyttä ja varoittanut painostamasta Pohjois-Koreaa liikaa. Samalla se sysää vastuuta tilanteesta entistä enemmän Yhdysvaltojen niskaan.

4. Taloudelliset syyt

Kiina on jo saanut aikaan pieniä saavutuksia Pohjois-Korean talousuudistuksien läpiviennissä. Maan bruttokansantuote on kasvanut, vaikka se onkin alueen köyhäläinen. Talouden avautuminen palvelisi myös Kiinan etuja, mutta se ei halua Pohjois-Korean silti länsimaistuvan ja lähentyvän liikaa muita naapureitaan.

Pohjois-Korea pesee jatkuvasti rahaa Kiinan pankkien kautta. Kiina voisi estää tämän halutessaan, mutta se hyötyy tilanteesta liikaa. Pohjois-Korea voi käydä muun muassa asekauppaa sellaisten maiden ja tahojen kanssa, joiden kanssa suoraan veljeilyyn Kiinalla ei ole varaa.

Kiina tuo edelleen myös pohjoiskorealaista malmia. Malmitkin ovat YK:n pakotelistalla.