Askeleet ovat olleet Pyhtäällä raskaita, ja harteilla on lyijyn paino. Näin kuvaili Pyhtään kirkkoherra Marjo Kujala pitäjän tunnelmaa tiistai-iltana pidetyssä suruhartaudessa.
– Silti olette jaksaneet tulla, Kujala kiitti täyttä salia.
Tragedia iski loman lopulla
Viikonloppuna 5000 asukkaan Pyhtää havahtui tragediaan, kun poliisi kertoi perjantaina aamuyöstä alkaneessa mökkipalossa kuolleen kolme paikkakuntalaista lasta.
Samaan perhepiiriin kuulunut, lähes täysi-ikäinen lapsi oli onnistunut pakenemaan mökin alakerrasta ja hälytti pelastuslaitoksen paikalle. Hän ei onnistunut pääsemään mökin yläkertaan auttamaan muita.
Turmassa menehtyneet tytöt kävivät Huutjärven koulua Pyhtäällä, missä järjestettiin viikon aluksi suruliputus. Koululla oli myös pappi ja nuorisotyöntekijöitä oppilaiden tukena.
Koko pitäjä suree
Suruhartaus tarjosi pyhtääläisille mahdollisuuden kokoontua yhteen suremaan, mutta myös tukemaan toisiaan, kirkkoherra Kujala kuvaili ennen hartauden alkua.
Hartauteen saapui runsaasti lapsia. Ainakin yhdellä lapsella oli mukanaan valkoinen ruusu. Pääsisänkäynnin viereen oli jätetty kolme pientä kynttilää.
Vaikka lapsissa oli lapsenomaista energiaa vielä kirkon pihalla, tunnelma pysähtyi sisällä.
Omaiset, luokkakaverit, harrastepiirien ystävät, naapurit, kaikki surevat yhdessä, Kujala puhui kaikkien edessä.
Surun ja kaipauksen keskellä pitää kuitenkin myös vaalia yhdessä elettyä elämää, hetkiä ja muistoja, hän sanoi.
Kyynelehtiminen kaikui kirkkosalissa
Suru sai kuulua ja näkyä koko hartauden ajan. Järkytys on suuri, kun elämä katkeaa yhdessä hetkessä.
Seurakuntapastori Tanja Roiha lähetti puheessa koskettavat terveiset luojalle.
– Kujeile sinä heidän kanssaan. Rakentakaa hyvä maja.
Hartauden päätteeksi kirkkoherra toivoi kaikkien pitävän omaiset iltarukouksissaan, ja että kaikki tukisivat toinen toistaan.
Salissa oli useita seurakunnan työntekijöitä, joiden kanssa ihmiset saivat jäädä rauhassa juttelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan. Paikalle jäi kymmeniä ihmisiä osoittamaan myötätuntoaan edessä istuneille omaisille.
Itkua ei pidätelty.
Viimeinen kappale pysäytti
Hartauden viimeinen kappale oli seurakunnan yhtyeen pianoversio Eric Claptonin Tears in heaven -kappaleesta.
Clapton teki kappaleen 90-luvun alussa sen jälkeen, kun hänen neljävuotias poikansa Conor kuoli onnettomuudessa.
"Oven takana on rauha, minä uskon. Ja tiedän ettei taivaassa ole enää kyyneleitä", Clapton sanoitti lapsen menettämisen surua.
Pyhtäällä kappale kuultiin ilman laulua, mutta sanoja ei tarvittu. Jo kappale itsessään riitti pysäyttämään kaikki ja kaiken.