Maajussille morsian -ohjelmasta tutut Niina ja Kalle kertoivat MTV Uutisten haastattelussa keskenmenon herättämästä surusta ja pelosta sekä suon laidalla olevasta paikasta, jonne he jättivät muistokiven muistoksi menetyksestä.
Vuoden 2023 syksyllä Maajussille morsian -ohjelmasta tutut Kalle Linkki ja Niina Wunsch Linkki odottivat ensimmäistä lastaan. Häitä oli juhlittu aiemmin kesällä.
Häämatkansa aamuna pariskunta kävi vielä rutiininomaisessa ultraäänitutkimuksessa, jossa he saivat kuulla suru-uutisen. Sikiön syke oli liian matala, ja raskaus tulisi menemään kesken.
– Ajankohta tuntui epätodelliselta, mutta toisaalta jälkeenpäin sopivalta: saimme käsitellä surua kahdestaan ilman kiirettä tai painetta mistään. Ajelimme retkipakulla ympäri Lappia ja Pohjois-Norjaa, istuimme hiljaa ja tuijotimme jylhiä maisemia. Välillä pysähdyimme tien varteen itkemään. Luonto auttoi siinä hetkessä ja toistemme tuki. Kaikki tunteet saivat tulla, Niina kertoo MTV Uutisille.
He kertoivat asiasta ensimmäistä kertaa julkisesti Rakkaat Maajussit -sarjan 12. jaksossa. Jakso on jo nähtävillä Katsomo+:ssa.
Vertaistukea
Pariskunta halusi kertoa tapahtuneesta, koska kokivat, ettei siitä puhuta ääneen tarpeeksi, vaikka keskenmenot ovat hyvin yleisiä. Terveyskirjaston mukaan jopa 10–15 prosenttia todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon.
– Aihe on herkkä ja jokaiselle henkilökohtainen. Toisaalta juuri muiden tarinat, kokemukset ja vertaistuki voi olla arvokasta akuutin tilanteen keskellä.
Niina ja Kalle huomasivat, että kun he uskalsivat itse avata suunsa, eivät he olleetkaan yksin surunsa kanssa.
– Mekin lueskelimme tarinoita ja saimme lähipiiristä sekä ystäviltä vertaistukea surun, epätoivon ja hämmennyksen keskellä.
Lue lisää: Maajussi-Kalle ja Niina saivat tietää häämatkansa aamuna raskauden päättyvän keskenmenoon: "Vähän erilainen reissu"
Niina ja Kalle toivovat, että heidän tarinansa antaisi jollekin kaivattua vertaistukea.
– Toivottavasti myös meidän tarinamme antaisi jollekin toivon pilkahdusta ja edes pienen hippusen luottoa tulevaan. Ja jos tarinamme nostaa esiin vaikeita tunteita, niin senkin ymmärrämme täysin, Niina sanoo.
Niina ja Kalle kävivät keskenmenon jälkeen läpi useiden tunteiden kirjon. Päällimmäisenä olivat kuitenkin suru ja pelko tulevasta: Tulisivatko he enää koskaan samaan lasta.
– Keskenmeno nosti hyvin laajan skaalan kaikenlaisia tunteita, kuten toivottomuutta, epävarmuutta, ahdistusta ja vihaa.
Yksi paikka suon laidalla muodostui heille häämatkalla tärkeäksi ja merkitykselliseksi paikaksi osana suruprosessia.
– Jätimme sinne hyvästit ja pienen muistokiven Syysvehnäksi nimeämällemme lapsellemme. Kävimme siellä myös esikoisemme syntymän jälkeen ja käymme varmasti tulevaisuudessakin.
Uutta raskautta varjosti pelko
Vuotta myöhemmin pariskunta kertoi julkisuudessa ilouutisen. He odottivat jälleen lasta. Vaikka uusi raskaus oli täynnä iloa ja onnea, toi se esiin myös muistijäljen vasta koetusta menetyksestä.
– Keskenmenosta toipuminen niin fyysisesti kuin henkisesti kesti pitkään ja se vaikutti myös seuraavaan raskauteen, aiheuttaen pelkoa ja epävarmuutta. Toisaalta sen johdosta jokainen päivä tuntui lahjalta ja olo oli todella onnekas, eikä mitään ottanut itsestäänselvyytenä. Puhumattakaan siitä hetkestä, kun esikoisemme syntyi. Juuri tuo polku, jonka jouduimme kokemaan, opetti meidät arvostamaan yhä enemmän kaikkea sitä, mitä meillä on.
Vastoinkäymiset opettavat
Tällä hetkellä perheeseen odotetaan neljättä perheenjäsentä. Niina on viimeisillään raskaana, ja perheen esikoinen odottaa jo malttamattomana sisarustaan saapuvaksi.
– Uutta tulokasta odotetaan innokkain ja kiitollisin mielin. Kaikki on sujunut hyvin ja toivotaan, että loppuaikakin menee hyvin ja että vauva saadaan turvallisesti maailmaan.
Niina ja Kalle kertovat, että he törmäävät aika-ajoin kysymykseen, onko heillä ollenkaan vastoinkäymisiä elämässään, joka saattaa näyttää esimerkiksi somen perusteella hyvin seesteiseltä. Myös sen vuoksi he halusivat kertoa keskenmenostaan avoimesti.
– Myös meillä on paljon vastoinkäymisiä, mutta käsittelemme ne henkilökohtaisesti. Usein ne koskettavat myös läheisiämme ja kunnioitamme jokaisen oikeutta surra rauhassa, omalla tavallaan. Monen sävyisten surujen, menetysten ja vaikeiden kokemusten jälkeen – ja ehkä juuri niiden ansiosta – pystymme elämään hyvää ja onnellista arkea, surun ja muistojen kulkiessa rinnalla.
