Hyundai on jäänyt viime vuosina sisarmerkki Kian jalkoihin, mutta nyt merkillä puhaltavat uudet tuulet. Autojen muotoilusta vastaa nykyään Peter Schreyer, joka on yksi autodesignin guruista. Aikaisemmin hän on toiminut päämuotoilijana muun muassa Audilla ja Kialla.
Tykkäsimme
- alustan toiminnasta
- tiloista
Emme tykänneet
- hinnasta turbomoottorilla
- perusmoottorin alaväännöstä
Viimeisin taidonnäyte Schreyerilta on kolmannen sukupolven Hyundai Tucson. Muotoilusta on aistittavissa Hyundain uusi tyylisuunta. Etuosaa hallitsevat merkille tuttu iso krominen etusäleikkö sekä viirumaiset ajovalot. Tuulilasin sivuilla niin sanottuja A-pilareita on siirretty taaemmaksi, jotta konepelti erottuu paremmin. Kauneus on katsojan silmässä, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä kokonaisuus on onnistunut.
Ei ole siis ihme, että maahantuojan edustajat ovat silminnähden innostuneita uutuustuotteestaan.
Auto tarjoaa hyvän hinta-laatusuhteen kilpailijoihinsa verrattuna. Se kannattaa koeajaa, niin ymmärtää, mistä puhun. Täysin uusi Tucson on luokkansa levein ja tavaratila on luokkansa suurimpia. Edeltäjäsukupolveen verrattuna myös laatuvaikutelma on kohentunut huomattavasti.
Ajettavuudeltaan Tucson on positiivinen yllätys. Auto taipuu nöyrästi mutkiin ja korkeasta painopisteestä huolimatta korin kallistelut pysyvät maltillisina. Korealaismerkkien helmasynti, huono ohjaustuntuma vaivaa myös Tucsonia, mutta sitä kompensoi ohjauksen hyvä painotus. Se ei ole liian kevyt, kuten useissa ajamissani Hyundaissa.
Konepellin alle on saatavana uusia turbomoottoreita, mutta koeajoon valitsimme malliston edullisimman etuvetoisen 1,6–litraisen vapaastighengittävän bensamoottorin. Kuten olettaa saattaa, alareserviin kaipaisi lisää potkua ja ohituksissa keppiä saa käyttää tiheään. Ajonautintoa kaipaavien kannattaakin satsata tehokkaampaan bensaturboon, tosin silloin hinta pomppaa yli 30 000 euron.
