Korkein oikeus käsittelee suhteellisen harvinaisessa suullisessa käsittelyssään väkivaltapornon levittämistä. Jutussa haetaan rajaa videokauppiaan velvollisuudelle tarkastaa myynnissä ja vuokrattavina olevia elokuvia.
Poliisi ratsasi maaliskuussa 2008 Helsingin Porthaniankadulla sijaitsevan aikuisviihdeliikkeen ja löysi sieltä 26 videota, jotka elokuvatarkastamo luokitteli seksuaalisen väkivallan takia laittomiksi.
Käräjäoikeus tuomitsi 63-vuotiaan videokauppiaan sukupuolisiveyttä loukkaavan kuvan levittämisestä 30 päiväsakkoon, josta hänen tuloillaan kertyi 540 euron sakot.
Jutun ydinkysymys nivoutuu pornoelokuvien tarkastusjärjestelmään. Systeemin mukaan kaikki aikuisviihde-elokuvat on ilmoitettava valtion elokuvatarkastamolle siten, että mukana on myös kopio etu- ja takakannesta. Tarkastamo voi halutessaan pyytää elokuvan tarkastettavaksi, mutta näin tapahtuu vain pistokoemaisesti.
Videokauppias oli ilmoittanut elokuvat järjestelmään ja saanut niille tarkastusnumeron. Sen jälkeen ne päätyivät kauppaan.
Käräjäoikeuden mukaan miehen olisi pitänyt itse arvioida videon sisällön perusteella rikkovatko ne lakia ja sakot tulivat.

