Kirsti Kangas on ollut koko ikänsä sekatyöläisnainen, joka ei ole kuitenkaan työllään pystynyt elättämään itseään.
Kankaan mukaan edes siivoojaan palkalla ei voi elättää itseään ainakaan pääkaupunkiseudulla kohonneiden asumiskustannusten vuoksi.
–Suurin osa siivoojan töistä on osa-aikaista. Työtä tehdään muutama tunti aamulla, päivällä ja illalla.
– Enää ei ole vanhoja hyväpalkkaisia siivoojia. 90-luvun kilpailuttamisen myötä siivojien palkat ovat laskeneet.
Kangas jäi työttömäksi rappu-ja saunasiivoojan työstä kymmenen vuotta sitten.
– Minä sairastun enkä jaksanut tehdä sitä työtä enää. Minulla oli työsuhdeasunto, joten jouduin samalla asunnottomaksi. Se oli kova elämän muutos. Tajusin, että en jaksa olla enää aktiivinen työmarkkinoilla.
Pätkätöitä 10 vuotta - köyhyys on taitolaji
– Olen ollut sen jälkeen erilaisissa pätkäduunissa. Tällä hetkellä minulla on pieni siivoustyöpaikka. Olen ollut myös kuntouttavassa työtoiminnassa Myllypuron leipäjonossa. Siellä jaksoin, mitä jaksoin.
– Olen koko ajan ollut sosiaalitoimiston leivissä, vaikka olen tehnyt kaikenlaista työtä. Olen pärjännyt huonosti. Olen tinkinyt monesta. Köyhyys on taitolaji. Jos haluaa olla osallistuva, niin 50 euroa bussilipusta on liikaa.
Kunnon töitä - kunnon palkka
Kangas sanoo, että hän ei kykene enää 60 vuotiaana töihin.
– En jaksa enää tehdä sitä rankkaa duunia. Ainakaan sitä siivoamista. Olen nyt työkykyselvityksessä. Senkin olen jo kerran käynyt läpi jo aiemmin.
– Työpaikkoja ei enää ole - ainakaan sellaisia työpaikkoja, jonka palkalla elää. Pitäisi olla hyvä palkka, jolla elää.
– Kuka tarvitsee työttömyyttä? Minun mielestä sitä tarvitsee järjestelmä, jostain ihmeen syystä.
Kankaan mukaan yksi ihminen on tässä massatyöttömyydessä vain pieni nappula.