Susie McKinnon elää tavallista perhe-elämää, jossa on kuitenkin yksi pieni mutta: jos tänään tapahtuu jotakin hauskaa, hän ei muista sitä huomenna.
Susie McKinnon elää tavallista perhe-elämää. Hän on utelias ja hauska, mutta samalla ujo ja herkkä. McKinnon käy töissä, laulaa kuorossa, rakastaa Game of Thronesia ja on naimisissa.
McKinnon ei muista ensikohtaamista miehensä kanssa. Hän ei ylipäätään muista mitään elämästään: ei eilistä työpäivää, ei ala-asteen valmistujaisia.
– Tiedän murusia siitä, mitä tapahtui. En muista olleeni lyhyempi tai pienempi, tai että minun olisi täytynyt kurottaa ylettyäkseni asioihin. Minulla ei ole muistikuvia tai vaikutelmaa itsestäni lapsena, Wired-lehden haastattelema McKinnon kuvaa.
Samaan tapaan McKinnon ei muista mitään lomastaan Cayman-saarilla. Hän olettaa, että saarilla oli kuuma; kenties loma oli vuosien 2000–2010 välillä?
Uskoi vakaasti, että muut liioittelevat muistojaan
McKinnon alkoi tajuta erityislaatuisuutensa 1970-luvulla. Ystävä pyysi häntä osallistumaan muistitestiin, ja kyseli McKinnonilta asioita tämän lapsuudesta. McKinnon vastasi kysymyksiin turhautuneena, ettei kukaan muista tuollaisia asioita; hän uskoi vakaasti, että muutkin liioittelevat tai keksivät asioita, kuten hän itse.
Ystävä kehotti McKinnonia menemään muistitestiin. McKinnon kuitenkin noudatti neuvoa vasta vuosikymmenten kuluttua. Testissä tällä havaittiin harvinainen muistisairaus.
McKinnon kykenee muistamaan esimerkiksi lyriikoita, sillä hänen semanttinen, tietoa säilyttävä muistinsa toimii. Oman elämän tapahtumia säilövä ja niitä mieleen tuova episodinen muisti sen sijaan ei toimi, kuten pitäisi.
Monet muut kärsivät samantapaisista muistihäiriöistä, mutta McKinnonin tapauksesta tekee erikoisen se, ettei hän ole joutunut onnettomuuteen tai muutoin menettänyt muistiaan yllättäen.
Jos sinua pyydetään kuvittelemaan itsesi rantalomalle, pystyt siihen leikiten. McKinnon ei unelmoi, eikä hänen mielensä vaella. Rantakuvaelmasta hän voi kuvitella korkeintaan riippumaton.
– Siellä voisi ehkä olla myös palmu. Jos mielessäni yritän keskittyä palmuun, kadotan riippumaton, hän kuvaa.
Kaikesta huolimatta muistamattomuus ei ahdista McKinnonia. Hän ei käytä sosiaalista mediaa, ota kuvia tai videoi itseään, koska haluaa mieluummin elää hetket niiden taltioimisen sijaan. Kerran hän yritti pitää päiväkirjaa, jotta muistaisi asioita, mutta lopetti parin päivän kuluttua.
– Jos yritän pakkomielteisesti taltioida jokaisen hetken, koska pelkään muiston menettämistä, en koskaan pääse kokemaan noita hetkiä, hän kertoo.
Alkoiko ahdistaa? Vinkit muistin parantamiseen:
25:39
Lähde: Wired.com