Samu Nyström ja Jörn Donner: ”Merkillinen on nyt maailman meno”. Helsingin päiväkirja sekasorron ajalta 1917-1918. Otava. 2017. 351.
”Yhä asemani käy vaikeammaksi”, tuskaili senaattori Kyösti Kallio kirjeessään Kaisa-vaimolle 2.11. 1917.
Maalaisliittolainen Pohjois-Pohjanmaan mies kirjoitti Helsingistä. Jos oli valtakunnallisesti epävakaa tilanne, pääkaupunki ei ollut siitä poikkeus. Edellisenä päivänä Helsingin puhtaanapitolaitos oli ryhtynyt lakkoon, ja uusi eduskunta oli kokoontunut.
Kallio on Helsingin kollektiivisen päiväkirjan, kuten tekijät sitä kutsuvat, nimekkäin tapahtumien kommentaattori. Teos on mosaiikki ja kaleidoskooppi, moniääninen kaupunkitragedia, missä sosiaaliset olot ja luokkayhteiskunta tulevat päivittäin esiin.
Stockmannin johtajasta punavangin vaimoon
Mutta olipa kynän varressa melkein kuka tahansa senaattorista ja tavaratalon toimitusjohtajasta uudelleen nimetyn Suomenlinnan vankileirillä viruvaan työläismieheen tai punavangin vaimoon, kirjeistä, päiväkirjamerkinnöistä ja sanomalehtien kirjoituksista huokuvat epävarmuus, pelko, ahdistus, sotimisen konkreettiset äänet, kuolema, ja poliittiset näkemykset uhmakkaan vastakkaisista pohdiskelevampiin ja sovittelevampiin aatoksiin.
Toiset ovat merkinnöissään ja kirjeissään laveita, toiset ilmaisultaan niukkoja, sarkasmi kukkii myös, ja koulutustaso paistaa läpi.
Kirjan lukijalla on myöhemmin syntymisen onni, jos niin voi sanoa. Me tiedämme, mitä tuolloin tapahtui. Vaatiikin kirjoittajien kenkiin asettumista, tai edes sen yrittämistä, jotta päivittäin etenevät kansalaisten äänet tulevat oikeuksiinsa, niihin voi eläytyä.