Kipu ei tarvitse tukea, mutta ihminen tarvitsee

Kipukroonikko

- Kipu ei lopeta aktiivista elämää. Toiminta on tärkeää niin fyysisen kuin henkisen hyvinvoinnin kannalta.

- Sairauden rajoittaessa jokapäiväistä elämää, opi kuuntelemaan itseäsi ja toimimaan kivun suhteen järkevissä rajoissa.

- Aseta itsellesi tavoitteita. Realistisia päämääriä on mahdollista saavuttaa askel kerrallaan.

- Jännitystila voimistaa kivun tuntemusta. Opettele erilaisia rentoutustekniikoita ja pyri rentoutumaan aina kuin mahdollista.

- Puhu tuntemuksistasi. Ellet kerro ääneen, eivät ympärillä olevat ihmiset välttämättä ymmärrä miltä kivun kanssa eläminen sinusta tuntuu.

- Ota oikeus omaan elämään. Jos kipu pahenee, voit hyvällä omalla tunnolla muuttaa suunnitelmia, tuskaisena sinusta ei saa hyvää seuramiestä.

- Masentuminen ei ole häpeä. Pitkään jatkunut kipu rasittaa fyysisen jaksamisen lisäksi myös henkistä jaksamista.

- Kipu on aina todellista. Älä anna vähättelyn pahoittaa mieltäsi.

Läheinen

- Olet edelleen kipupotilaan puoliso/vanhempi/lapsi/läheinen. Pyri pitämään suhde mahdollisimman normaalina.

- Älä lähde mukaan potilaan kipuihin. Jos kipupotilas nousee ylös ja irvistää, häneltä ei pidä tiedustella välittömästi, että koskeeko.

- Kipu ei tarvitse tukea, mutta ihminen tarvitsee.

- Tiedä mitkä kipuilevan kyvyt ja rajoitukset ovat, mutta älä muistuta kroonisesta kivusta kärsivää liiallisesta toiminnasta vain koska tiedät sen lisäävän hänen kipujaan.

- Älä passivoi potilasta ja kannusta kipua. Auta jos tarve on todellista, äläkä tee avusta numeroa.

- Ota tilaa ja aikaa itsellesi. Sinun ei tarvitse olla superihminen, eikä ole heikkoutta pyytää apua.

- Voit sanoa "ei" ilman syyllisyyden tunnetta. Kivusta kärsiminen ei tarkoita sitä, että kipupotilaan tulisi aina saada tahtonsa läpi.

- Puhu tuntemuksistasi. Ellet kerro ääneen, ei kipupotilas välttämättä ymmärrä miltä tilanteet sinusta tuntuvat.

- Ihminen on paljon enemmän kuin vain kipu.

Studio55/Jenni Kokkonen

Lue myös Liisan tarina

Osallistu keskusteluun!