Kimi Räikkösen taival Ferrarilla päättyy tähän kauteen, mutta F1-ura jatkuu Sauberilla, missä hän aikanaan myös aloitti uransa vuonna 2001. Mukana oli legendaarisia kuskeja, maailmanmestareita sekä unohdettuja nimiä. Tässä ovat heidän tarinansa.
Pääkuvan videolla C Moren asiantuntijan Toni Vilanderin ajatuksia Räikkösen ja Leclercin sopimusuutisista.
Michael Schumacher voitti maailmanmestaruuden, Mika Häkkinen päätti jäädä sapattivapaalle ja muuan nuori suomalaislupaus Kimi Räikkönen nähtiin ensimmäistä kertaa isojen poikien seassa. Nämä kuskit ja tallit nähtiin varikolla, kun Räikkönen aloitti F1-uransa.
Prost Grand Prix
Jean Alesi ja Gaston Mazzacane
Getty
Ranskalainen Jean Alesin nähtiin pitkän F1-uransa aikana usein palkintopallilla Ferrarilla ja Benettonilla, mutta uransa viimeiset vuodet hän kituutteli Prostilla. Edellisenä vuonna Alesi keskeytti 12 kertaa eikä kerännyt yhtään pistettä. Viimeisellä kaudellaan hän kuitenkin taisteli kolmesti pisteille Prostilla ja vielä kerran Jordanilla, minne hän siirtyi kesken kauden. Alesi jatkoi kilpauraansa DTM-sarjassa. Vuonna 2010 hän osallistui Le Mansin 24 tunnin kilpailuun tallikavereinaan Giancarlo Fisichella ja Toni Vilander.
Gaston Mazzacanen F1-ura sen sijaan jäi lyhyeksi. Hän oli edellisenä vuonna kilpaillut Minardilla täyden kauden, mutta Prostilla päädyttiin jo neljän kisan jälkeen siihen lopputulokseen, ettei argentiinalaisesta ole mihinkään. Mazzacane kirjoitti seuraavalle kaudelle sopimuksen DART-talliin, joka ei kuitenkaan koskaan palannut F1-radoille – kuten ei Mazzacanekaan.
Orange Arrows Asiatech
Jos Verstappen ja Enrique Bernoldi
This content is subject to copyright.
Nykyään Jos Verstappenin bongaa F1-varikolta jännittämässä poikansa suorituksia, mutta kaudella 2001 hän ajoi itsekin vielä kilpaa. Verstappen ylsi Itävallan GP:ssä pisteille, mikä oli kituvalle tallille erinomainen suoritus. Maistui se Verstappenillekin; hän ajoi koko kahdeksan vuotta kestäneen F1-uransa aikana pisteille vain seitsemän kertaa. Verstappen piti sapattivuoden, mutta palasi vielä Minardin rattiin kaudeksi 2003.
Bernoldin nimi ei ole jäänyt monenkaan fanin mieleen – ja on sille syynsäkin. Brassikuski ajoi F1-sarjassa vain kahdella kaudella. Vuonna 2001 hän ei saavuttanut pistettäkään, seuraavana vuonna sama sävel jatkui ja lopulta Arrows vetäytyi koko sarjasta kesken kauden taloudellisten vaikeuksien takia. Nykyisin 39-vuotias Bernoldi on elämänsä aikana kilpaillut yli 20 eri kilpasarjassa.
Lucky Strike BAR Honda
Olivier Panis ja Jacques Villeneuve
Getty
Olivier Panis muistetaan etenkin vuoden 1996 sensaatiomaisesta Monacon-voitosta Ligierillä. Mitään sen suurempaa ranskalaisesta ei koskaan tullut, vaikka hän ajoikin kunnioitettavat 11 kautta formula ykkösissä. Kaudella 2001 Panis ajoi pisteille Brasiliassa ja Itävallassa. Hänen F1-uransa päättyi Toyotalla vuoteen 2004.
Villeneuven F1-ura puolestaan oli kovin erikoinen. Hän oli tulokaskaudellaan 1996 Williamsilla MM-sarjan kakkonen ja voitti mestaruuden heti seuraavana vuonna. Kaudella 1998 Williamsin suoritustaso romahti ja kanadalainen teki loikan tulokastalli BARille. Kausi 1999 alkoi katastrofaalisesti: Villeneuve keskeytti 11 ensimmäisessä kilpailussa. Vaihdettuaan Hondalle BAR oli kuitenkin noussut keskikastiin ja vuoden 2000 neljän kakkossijan perään Villeneuve ajoi kahdesti palkintopallille kaudella 2001. Villeneuve ajoi F1-sarjassa vielä kaudella 2006, mutta hän ei Williams-vuosiensa jälkeen koskaan yltänyt MM-sarjassa viiden parhaan joukkoon.
European Minardi F1
Fernando Alonso ja Tarso Marques
This content is subject to copyright.
Alonson uroteot tunnetaan. Flavio Briatoren suojatti ajoi vain vuoden Minardille ennen siirtoa Renault'lle, jossa hän juhli maailmanmestaruutta vuosina 2005-06 päättäen samalla Michael Schumacherin viiden vuoden hallintokauden. Sen jälkeen Alonso oli lähellä mestaruutta niin McLarenilla kuin Ferrarillakin, mutta uusia kruunuja ei hänen uralleen koskaan tullut. On lajin kannalta sääli, että yksi kaikkien aikojen nopeimmista kuskeista joutui virumaan F1-uransa viimeiset neljä vuotta McLarenilla, jolla ei olisi ajettu voittoon edes Imatranajossa. Alonso ilmoitti jättävnsä F1-sarjan tämän kauden jälkeen, joten hän viihtyi mukana tasan yhtä pitkään Räikkösen kanssa – jos ei lasketa mukaan suomalaisen rallivuosia.
Tarso Marquesin F1-ura oli lyhyt ja menestyksetön. Hän ajoi kaksi kisaa Minardilla vuonna 1996 (keskeytti molemmat) ja jälkimmäisen puoliskon seuraavasta kaudesta. Hän palasi Minardille kolme vuoden tauon jälkeen, mutta vauhtia ei riittänyt sen koommin Marquesilla kuin Minardillakaan, jotta sarjan lilliputti olisi voinut taistella pisteistä. Marques teki kolmen viimeisen kisan ajaksi tilaa malesialaiselle Alex Yoongille, eikä brassikuskia enää formuloissa nähty.
Benson & Hedges Jordan Honda
Jarno Trulli ja Heinz-Harald Frentzen
Getty
Suomalaisen moottoripyöräilysankari Jarno Saarisen mukaan nimetty Jarno Trulli ajoi pitkän ja komean uran, jonka kruununjalokivenä hän otti ainoan voittonsa Monacossa kaudella 2004. Minardi, Prost, Jordan, Renault, Toyota ja Lotus. Kaikkiaan 15 vuotta ja 252 kilpailua. Kaudella 2001 sympaattinen italialainen voitti tallikaverinsa ja oli MM-sarjassa yhdeksäs – juuri Räikkösen edellä.
Heinz-Harald Frentzen muistetaan Suomessa etenkin kaudesta 1999, kun hän tuli härnäämään mestaruuskamppailua Mika Häkkisen ja Eddie Irvinen välillä. Kaudella 2001 saksalainen ei lupaavasta alusta huolimatta tuonut menestystä Jordanille ja hän siirtyi kesken kauden Prostille. Frentzen lopetti F1-uransa kauteen 2003 yllettyään komeasti palkintopallille viimeistä edellisessä kilpailussaan Sauberin ratissa.
Red Bull Sauber Petronas
Nick Heidfeld ja Kimi Räikkönen
Getty
Sauber aloitti kauden nuorin voimin – Nick Heidfeld aloitti toisen kautensa ja hän sai aisaparikseen juuri superlisenssin saaneen Kimi Räikkösen. Heidfeldin kausi käynnistyi sensaatiomaisesti: avauskisassa neljänneksi ja kolmannessa kisassa palkintopallille. Hän voitti MM-pisteissä Räikkösen, mutta joutui katsomaan sivusta, kuinka suomalaistulokas nappasi vain yhden kauden jälkeen paikan McLarenilla. Lupaavasta vauhdistaan huolimatta Heidfeld jäi jumittamaan Sauberille vielä kahdeksi vuodeksi. Hän ajoi myöhemmin urallaan Jordanilla ja Williamsilla ennen paluutaan Sauberille. Hän on ajanut F1-historiassa useimmiten palkintopallille voittamatta yhtään kilpailua – kahdeksan kakkossijaa ja viisi kolmossijaa. Hänen F1-uransa päättyi, kun Renault antoi hänelle kenkää kesken kauden 2011.
Räikkösen tarina puolestaan... Sen me kaikki tiedämme ja ensi kaudella ympyrä sulkeutuu.
Jaguar Racing F1 Team
Luciano Burti ja Eddie Irvine
Getty
Luciano Burtin F1-ura käynnistyi hälytyskomennuksella vuotta aiemmin, kun hän korvasi Eddie Irvinen Itävallan GP:ssä. Brassikuski lunasti paikkansa Jaguarilla seuraavalla kaudella, mutta sai tehdä tilaa Pedro de la Rosalle jo neljän kisan jälkeen. Hän ajoi loppukauden Prostilla ilman mainittavaa menestystä, eikä Burtia sen jälkeen nähty formula ykkösissä.
Irvine puolestaan ajoi komeat kymmenen vuotta autourheilun kuninkuusluokassa. Pohjoisirlantilaisen vauhtipään tähtihetki osui vuoteen 1999, kun hän Michael Schumacherin loukkaannuttua nousi Ferrarin ykköskuskiksi ja haastoi Mika Häkkisen maailmanmestaruudesta. Irvine päätti F1-uransa Jaguarilla kaudella 2002 ja nousi hienosti Monzassa kolmanneksi viimeisessä kilpailussaan palkintopallille.
Mild Seven Benetton Renault Sport
Giancarlo Fisichella ja Jenson Button
Getty
Kauteen 2001 päättyi formulasirkuksen legendaarisen väriläiskän Benettonin taru. Auto oli sinä vuonna melko lailla kelvoton. Sillä ajettiin vain neljästi pisteille, tosin Spassa Giancarlo Fisichella nousi aina kolmanneksi saakka. Fisichella oli jo kokenut konna ja hän ajoikin yhteensä komeat 14 vuotta formula ykkösissä. Hyvää kannattaa odottaa ja ensimmäinen voittokin tuli kahdeksannella kaudella Jordanin ratissa, kun hän ajoi ykkösenä ruutulipulle Brasiliassa. Fisichella ajoi vielä Sauberilla, Renault'lla ja viimeisenä vuonnaan Force Indialla, missä hän ajoi tallille sen ensimmäisen palkintopallisijan. Heti perään italialaisen unelma toteutui, kun Ferrarilta otettiin yhteyttä ja pyydettiin korvaamaan loppukaudeksi Felipe Massa, joka oli loukkaantunut. Fisichella körötteli viimeiset kisansa Maranellon orin ratissa Räikkösen tallikaverina, mutta pisteille hän ei enää yltänyt.
Button sen sijaan oli vielä märkäkorva, joka oli ajanut yhden kauden Williamsilla. Myös brittikuski joutui odottamaan pitkään ensimmäistä voittoaan. Se näki päivänvalon vasta Unkarissa kaudella 2006, kun Button ajoi Hondalla. Tupladiffuusori oli kauden puheenaihe, kun Button nappasi yllätysmestaruuden Brawn GP:llä voitettuaan kuusi kauden seitsemästä ensimmäisestä kisasta. Hän ajoi uransa seitsemän viimeistä kautta McLarenilla ja tuurasi Fernando Alonsoa vielä Monacossa viime kaudella ennen kuin ura lopullisesti päättyi. Yhteensä 15 voittoa ja 50 kertaa palkintopallilla – Button ajoi hienon uran.
West McLaren Mercedes
David Coulthard ja Mika Häkkinen
Getty
Skotti David Coulthard oli säestänyt Mika Häkkistä edelliset kolme kautta, mutta nyt oli hänen vuotensa. Tavallaan. Coulthard oli MM-sarjassa kakkonen, mutta hävisi mestaruuden murskaavasti Schumacherille, jolla oli lähes kaksi kertaa yhtä paljon pisteitä. Seuraavana vuonna tallikaveri vaihtui Häkkisestä Räikköseen. Hän näytti alkuun Räikköselle kaapin paikan, mutta joutui jo pian jälleen suomalaiskuskin siipimieheksi. Coulthard ajoi F1-uransa viimeiset kaudet Red Bullilla ja komea, 15 vuotta kestänyt taival autourheilun huipulla päättyi kauteen 2008.
Vanha mestari väistyy, uusi tulee tilalle. Niin voidaan ajatella kaudesta 2001, kun Häkkinen oli lähtöruudukossa Räikkösen kanssa. Häkkinen jäi kauden jälkeen "sapattivapaalle", joka venyi lopulliseksi päätökseksi, vaikka häntä pari kertaa kosiskeltiin palaamaan. Ainoa suomalainen tuplamestari, joka nousi kansallissankariksi vuosien 1998 ja 1999 uroteoillaan. Triplakaan ei ollut kaukana, mutta viheliäinen konerikko vuoden 2000 Yhdysvaltojen GP:ssä teki unelmasta liian vaikean. Häkkinen sai balsamia haavoihin ajamalla uransa viimeisen voiton juuri Indianapolisissa vuonna 2001.
Scuderia Ferrari Marlboro
Rubens Barrichello ja Michael Schumacher
Getty
Rubens Barrichello, Rubinho! Kaikkien aikojen kakkoskuski! Brassikonkari joutui ensin seuraamaan vierestä, kuinka tallikaveri Michael Schumacher voitti viidesti peräkkäin maailmanmestaruuden vuosina 2000-2004 ja vielä kertaalleen Brawn GP:llä Barrichello katsoi tallikaverinsa Jenson Buttonin mestaruusjuhlia. Barrichello on kaikkien aikojen kokenein F1-kuljettaja 322 kisastartillaan. Hän ajoi vuosina 1993-2011 Jordanilla, Stewartilla, Ferrarilla, Hondalla, Brawnilla ja lopuksi Williamsilla.
Ja mitäpä Schumista voi oikeastaan enää sanoa, mitä ei olisi jo sanottu? Legenda ja historian menestynein F1-kuski. Hän ajoi Ferrari-vuosiensa lisäksi myös pikaisesti Jordanilla, useamman menestysvuoden Benettonilla ja lopuksi hän palasi eläkkeeltä Mercedekselle. Schumacherin uran voi kiteyttää kauden 2002 tuloksiin: voitto, kolmas, voitto, voitto, voitto, voitto, toinen, voitto, toinen, voitto, voitto, voitto, toinen, voitto, toinen, toinen, voitto.
BMW WilliamsF1 Team
Ralf Schumacher ja Juan Pablo Montoya
Getty
Nuorempi Schumi, Ralf Schumacher nousi formula ykkösiin jo 1990-luvun lopulla ja kaudella 2001 hän oli Williamsin ykköskuski. Uran ensimmäinen voitto tuli Imolassa ja hän juhli vielä kahdesti korkeimmalla korokkeella, Kanadassa ja Saksassa. Kolme voittoa samaan kauteen oli temppu, jota hän ei onnistunut koskaan toistamaan. Schumacher ajoi uransa ensimmäiset vuodet Jordanilla, sitten Williamsilla kuusi vuotta ja viimeiset kolme kautta Toyotalla. Hän nappasi yhteensä kuusi voittoa ja nousi palkintopallille 27 kertaa.
Kolumbialainen Juan Pablo Montoya oli varjoaankin nopeampi kuljettaja, joka sai paljonkin menestystä lyhyellä F1-urallaan. Neljä vuotta Williamsilla ja kaksi McLarenilla, josta hän loikkasi kesken kauden 2006 NASCAR-sarjaan, eikä hän koskaan palannut formula ykkösiin. Montoya saavutti vain kuuden kauden aikana seitsemän voittoa ja peräti 30 palkintosijaa. Montoya kilpaili ahkerasti vielä viime vuosiin saakka eri sarjoissa ja kilpailuissa.
